Ensin korona sitten sota ja vielä pakotteet sekä maailman kaupan kaaos.

Inflaatio ja korkojen nousu. Kaikki nämä tyhjentävät tehokkaasti vähävaraisten

rahapussia/toimeentuloa. Lisäksi Suomivaltiossa laajat taloudelliset leikkaukset.

Kysynkin tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, eikö raha ole luotu vaihdon

välineeksi ja Euroopan keskuspankilla rajattomat mahdollisuudet setelirahoitukseen.

(Valtion velkakirjoille 0% korko velkaa EUSsa noin 22000€/asukas, USAsa noin 6200€/asukas)

Olemmeko köyhiä todellisten köyhien kurittajia, vai porskutammeko vielä USAn edelle?

Kumpi on tärkeämpää köyhän leipä yhteiskuntarauha vai vahva euro?

Nimm  Eikö historiasta koskaan opita mitään?

USKO  JA  JULKISUUS

Kun presidentti Niinistö eräässä uuden vuoden puheessaan toivotti ”kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalansiunausta”, niin johan herkkähipiäisimmät älähtivät siitäkin. Eräs ”päivystävä dosentti” kyseli välittömästi Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessaan: ”Onko sopivaa, että koko kansan johtohahmona pidetty presidentti nostaa näin vahvasti uskonnon julkiseen puheeseen? Mitä mieltä on siinä, että samalla kun puheissa vedotaan kaikkiin suomalaisiin, suljetaan osa kuulijoista joukon ulkopuolelle puhumalla Jumalasta? Vai onko tarkoituksena levittää uskonnon ilosanomaa tässä pohjimmiltaan poliittisessa puheessa?”   On vaikea ymmärtää, miten joku oppinut ihminen voi ajatella näin nurjasti  ja torjua tasavallan päämiehen hyvää tarkoittavan toivotuksen. Eihän kansalaisille Jumalan siunauksen toivottamisessa erotella ihmisiä vaan toivotetaan sitä kaikille. Dosentin sanavalinnasta voi päätellä, että juuri hän erityisesti tarvitsisi sitä.

Tämä esimerkki kuvaa hyvin sitä jo pitkään meillä vallinnutta yhteiskunnallista kehitystä, jossa kristinusko pyritään ajamaan kokonaan pois julkisuudesta. Se halutaan pois kouluista, opetuksesta, päiväkodeista, armeijasta, julkisista juhlista ja kokoontumisista. Väkevät voimat ovat asialla, kun yhteiskuntamme halutaan muuttaa uskonnottomaksi. Se tuntuu käsittämättömältä, kun tiedetään, että ihmiskunnan kaksi suurinta katastrofia kansojen elämässä ovat syntyneet juuri uskonnottomuus-ideologian toteuttamisesta. Neuvostoliiton ja Kiinan uskonnon hävittämisvimmat merkitsivät viime vuosisadalla kummasakin maassa valtavia vainoja  jakymmenien miljoonien ihmisten kansanmurhia. Nykymaailmassa Pohjois-Korea on hyvänä esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun usko Jumalaan pyritään tuhoamaan. Venäläinen klassikkokirjalija Dostojevski sanoi kerran: ”Kun ihminen unohtaa Jumalan, hänvoi tehdä mitä tahansa”. Sekin tuntuu vapaa-ajattelijoilta ja muilta vastaavilta aktivisteilta unohtuvat, että Suomen kulttuurin, itsenäisyyden ja menestyksen taustalla on nimenomaan kristinuskon jakristillisten arvojen tunnustaminen, opettaminen  ja muu julkinen esilläpito.

Filippiineillä on oivallettu jotain, mikä Suomessa halutaan nyt häivyttää. Ristin Voitto lehti kertoi 8.1.2015 ilmestyneessä numerossaan, että ”suosittuna turistikohteena tunnetussa Tagbilaranin kaupungissa taksikuskeilla on ollut jo 22 vuoden ajan laillinen velvoite pitää raamatunlausetta kolmipyöräisten ajoneuvojensa kyljessä rikollisuuden torjumiseksi. Laki määrää myös, että jokaisella taksikuskilla täytyy olla oma raamatunlause eli kaksi kuskia ei voi pitää samaa jaetta. Tagbilaranin kaupunginhallituksen jäsen Lucille Langunayn mukaan Raamatun pitäminen esillä julkisella paikalla on vähentänyt rikollisuutta ja vahvistanut paikallisia perheitä. – Ajoneovojen takaosan raamatullisen viestin näkevät matkustajat joka päivä ja se auttaa pitämään yllä rauhaa kaupungissamme. Kukapa haluaisi miet tiä rikoksia, kun joka paikassa näkyy raamatunjakeita, hän kommentoi. Eräs kaupungin taksikuskeina toimivista puolestaan totesi uutisen mukaan, että asiakkaat kiittävät häntä usein raamatunjakeesta, joka koristaa hänen ajoneuvoaan. He sanovat, että se kosketti heitä. Se on aina hyvä muistutus siitä, että Jumala on olemassa, oli hänen kommettinsa.

Sillä lailla. Siinä on kunnon meininkiä. Tulokset puhuvat puolestaan: Raamatun- lause taksin kylkeen ja seurauksena on yhteiskunnan tervehtymistä: rikokset vähe-nevät, perheet vahvistuvat ja kristinuskon Jumala tulee tunnetuksi ja kiitetyksi. Oikein Raamattu sanoo: ”Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä” Snl 14:34

Jumalahan on luonut ihmisen ja asettanut jokaiseen kaipauksen hänen puoleensa. Sitä kaipausta ei kukaan eikä mikään muu voi täyttää. Turhaan ovat ihmiset kautta aikojen sitä yrittäneet, kuka milläkin, rahalla, tavaralla, tieteellä, taiteella, matkustelulla, hyvillä tai huonoilla harrastuksilla ja ties vaikka millä. Mutta aina jää vajaaksi, aina jää jotain puuttumaan, kunnes tapahtuu se, mikä tapahtui kauan sitten kirkkoisä Augustinukselle. Sen seurauksena hän kirjoitti unohtumattoman lauseensa: ”sielumme on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa”.

 Onko usko siis vain yksityisasia, kuten jotkut ajattelevat. Kun puhutaan kristillisestä, on lähdettävä alusta, on mentävä juuriin. Ja silloin tullaan Jeesus Nasaretilaiseen.

Jeesus eli 30 ensimmäistä vuottaan kodissaan ja Nasaretin kaupungissa, käyden sapattina synagoogassa, tutkien kirjoituksia ja tehden arkena kirvesmies/puusepän töitä. Mutta kun aikatäyttyi, Jeesus astui julkisuuteen ja hänestä tuli lyhyessä ajassa kolmeksi vuodeksi julkisuuden henkilö, nykyilmaisuin superjulkkis. Hän kulki opetuslastensa seuraamina kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin ja saarnasi Jumalan valtakunnan tuloa, paransi sairaita, antoi kuuroille kuulon, sokeille näön, ruokki nälkäisiä, ajoi ihmisistä ulos riivaajia, herätti kuolleita, toi toivottomille toivon. Kaikkialle minne hän meni sadat ja tuhannet ihmiset seurasivat häntä, koska kaikki halusivat nähdä hänet ja päästä osallisiksi hänen vaikutuksestaan. Evankeliumi-kirjat kertovat esimerkiksi, että kun hän tuli saarnamatkalta kotiinsa Kapernaumiin, kaikki sairaat ja riivatut tuotiinhänen luokseen ja koko kaupungin asukkaat kokoontuivat sinne (Mark 1:32-33).Kun Jeesus viimeisen kerran tuli maan pääkaupunkiin Jerusalemiin, Raamattu kertoo,että ”koko kaupunki joutui liikkeelle” ja hän sai kuninkaallisen vastaanoton Hoosianna ylistyshuudoin (Matt21:9-10). Tätä  tapahtumaa kristityt edelleenkin muistelevat Palmusunnuntaina viikkoa ennen pääsiäistä.

Jos Jeesus eläisi maan päällä meidän päivinämme, mitkään stadionit eivät riittäisi ottamaanvastaan sitä yleisömäärää, joka haluaisi nähdä hänet. Eikä tarvittaisi suuria mainoskampanjoita. Pieni ilmoitus ”Jeesus on täällä tänään” Hesarissa edellispäivänä, aiheuttaisi yleisöryntäyksen, jonka rinnalla rock-tähtien  konsertit kalpenisivat kakkosluokan tapahtumiksi. Jokainen TV- ja Radio-asema haluaisi saada hänet ohjelmaansa ja juontajat kaikkialla kilpailisivat siitä, kuka pääsisi häntä haastattelemaan. Kun meillä suositulta Ylen TV 1:n juontaja Arto Nybergiltä kysyttiin kerran, kuka olisi se henkilö, jota hän ensimmäiseksi haluaisi saada ohjelmaansa, jos se olisi mahdollista, vastaus kuului: Jeesus Nasaretilaisen. Jeesus oli julkisuuden henkilö, hän toimijulkisesti, hänet tuomittiin kuolemaan laittomasti julkisessa oikeudenkäynnissä, hän kärsi julkisesti kuoleman ristiinnaulittuna, hän nousi kolmantena päivänä kuolleista ja ilmestyi sen jälkeen sekä yksityisesti että julkisesti monille ihmisille, kerrankin yli 500 ihmistä käsittävälle joukolle.

Jeesuksen sanoma oli julkinen. Hän kutsui ihmisiä luokseen, omistamaan syntien anteeksiantamuksen ja yhteyden Jumalan kanssa. Hän sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Hän sanoi tulleensa sitä varten, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi vaan saisi ikuisen elämän Jumalan luona. Hän tutki kirjoituksia ja rukoili yksityisesti, keräsi voimia ja sai Isä Jumalalta ohjeita hiljaisuudessa, mutta toimi ja vaikutti avoimesti ja julkisesti. Hänen sanomansa ja kutsunsa oli julkinen, kaikille kuuluva. Entisajan Euroopassa tämä ymmärrettiin paremmin kuin nyt. Konrad Adenauer toimi Saksan ensimmäisenä liittokanslerina 2. maailmansodan jälkeen . Kun amerikkalainen evankelista Billy Graham piti 1940-luvun lopulla Saksassa suuria yleisöjoukkoja koonneita evankelioimiskampanjoita, Adenauer tapasi Grahamin ja keskusteli tämän kanssa. Jälkipolville on tuosta keskustelusta talletettu Adenauerin kehoitus evankelistalle: ”Jatkakaa työtänne, sillä ilman Jeesuksen ylösnousemusta ihmiskunnalla ei ole toivoa”.

Jeesus jätti seuraajilleen, ensin omille opetuslapsilleen ja sitten Uuteen testamenttiin kirjoitetun mukaisesti myös meille, tämän päivän kristityille tehtävän. Sitä ei tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi eikä vesittää sitä joksikin hyvää tarkoittavaksi hymistelyksi. Hän sanoi: ”menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumi kaikille luoduille”. Tämä toimeksianto on hyvin julkinen ja edelleen voimassa eikä ole mitään syytä, minkä vuoksi siitä tulisi vaieta, lakata puhumasta tai toimimasta sen hyväksi yksityisesti ja julkisesti niin, että se tulisi kaikkien ihmisten tietoon kaikkialla.

Ensimmäinen kristillinen seurakunta syntyi Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Jerusalemissa. Sen muistoksi vietämme keväisin helluntaita. Se oli hyvin julkinen tapahtuma. Kansaa oli kokoontunut juhlille maan pääkaupunkiin. Pyhän hengen voimaannuttama apostoli Pietari puhui kansalle, julisti evankeliumia. Sen seurauk sena noin 3.000 ihmistä halusi tulla uskoon ja heidät kastettiin. Se oli alku liikkeelle, jotka jatkuu edelleen ja jonka vaikutuspiiri ulottuu kaikkiin maanosiin. Se on ja sen tulee olla julkista. Kristillinen usko ei ole vain sydämen uskoa ja hiljaisuuden retriittiä, vaan se on myös julkista toimintaa, evankeliumin julistusta, diakoniaa ja palvelua. Sen tulisi näkyä ja kuulua kaikkialla yhteiskunnassa.

Kun elettiin 1970-luvun jälkipuoliskoa, maassamme vaikutti helluntaisaarnaaja  Niilo Yli-Vainio. Hän ja hänen sanomansa Jeesuksesta pelastajana ja parantajana tuli hyvin tunnetuksi. Yli-Vainiokin oli aikansa julkkis. Hän oli vieraana kaikissa silloisissa TV:najankohtaisohjelmissa. Muistan hyvin, kuinka toimittajat yrittivät saada Niilon puolustuskannalle ja jollain tavalla nolata hänen toimintansa. Eräässä ohjelmassa väitettiin, että hänen suuret väkijoukot viikottain keränneet kokouksensa Lapuanurheiluhallissa ja muualla vaikuttavat joukkosuggestiolta. Niilon isällinen ja lempeä asenne kyselijöitä ja kyseenalaistajia kohtaan riisui heidät tavan takaa aseista. Niinsilläkin kertaa. Niilo katsoi suggestioväitteen esittäjää ystävällisesti hymyillen ja vastasi: ”olkoon vaikka maggestiota, mutta ihmisiä pelastuu ja sairaita paranee Jeesuksen nimessä”.Sekin keskustelu päättyi Niilon ja hänen sanomansa hyväksi.

Kristillinen usko ja julkisuus kuuluvat siis yhteen. Ateistit, agnostikot ja uskonnottomuuden kannattajat voivat vapaasti levittää omaa sanomaansa, vaikka en kylläkään ymmärrä, mitä hyötyä, järkeä tai iloa siitä voi kenellekään olla. Mutta heillä ei ole oikeutta estää kristillisen sanoman, evankeliumin Jeesuksesta, tulemasta kaikkien ihmisten tietoon myös julkisesti. Meillä Suomessa tämän turvana on myös lainsäädäntö. Nykyisen vuonna 2003 voimaan tulleenuskonnonvapauslain mukaan

jokaisella on oikeus tunnustaa uskontoa ja ilmaista vakaumustaan sekä harjoittaa uskontoa yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Sen taustalla on ajatus positiivisesta uskonnonvapaudesta. Se on Suomen perustuslain mukainen perusoikeus. Se on samalla keskeinen ihmisoikeus, joka esiintyy muun muassa YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa. Valtion tehtävänä on turvata uskonnnonvapaus ja luoda edellytykset sen toteuttamiselle. Yhteiskunnan tehtävänä on siis, ei suinkaan kaventaa ja häivyttää kristinuskon vaikutusta, näkyvyyttä ja kuuluvuutta, vaan edistää sitä, toimia sen hyväksi, varsinkin, kun mainitussa laissa uskonto ymmärretään paitsi yksilön valinnaksi myös yhteisön perinteen osaksi. Siispä perinteet kunniaan. Suomalaisen yhteiskunnan tärkeimmät perinteet on ilmaistu sanoilla: koti, uskonto ja isänmaa.

Kristillisen uskon julkista luonnetta korostaa vielä eräs tapahtuma,josta ei nykyisin paljonkaan puhuta. Se on tapahtuma, jolle ihmiskunnan historiassaei ole vertaa. Mitään niin julkista ei ole koskaan tapahtunut. Siitä on kylläkin kerrottu etukäteen ja siitä on edelleenkin tietoa saatavissa. Sekin liittyy Jeesukseen, Jumalan Poikaan. Hän nimittäin palaa takaisin. Tämä tapahtuma on Jeesuksen toinentulemus; se, joka apostolisessa uskontunnustuksessa on ilmaistu arkiselta tuntuvin sanoin ”ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Itse tapahtuma on kuvattu Matteuksen evankeliumikirjassa näin: ”Kohta noiden päivien jälkeen aurinkopimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin tai-vaalle ilmestyy ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituk-siin, kun näkevät Ihmisen Pojan (Jeesuksen) tulevan taivaan pilvienpäällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan”  Matt 24:29-31. Jeesuksen toinentulemus, paluu maan päälle tulee siis kaikkien ihmisten tietoon, kaikille julkiseksi,kaikki saavat nähdä hänet. Tuo päivä on suuri ja julkinen.

Kun tuon päivän merkitys uskosta osattomille paljastuu, heidät täyttää tuska ja murhe. Mitenväärät heidän mielipiteensä ovatkaan olleet. Heidän edessään on ikuinen ero Jumalasta, Hänen armostaan ja rakkaudestaan, joka on kuitenkin ollut heillekin tarjolla, mutta jota he eivät ole vastaanottaneet vaan torjuneet. Ja mikä valtava ilon, täyttymyksen ja ikuisen onnen alkamisen päivä se onkaan niille, jotka ovat sanoneet ”kyllä” Jeesukselle ja seuranneet häntä uskossa ja elämässä. Heidän uskonsa on muuttunut näkemiseksi. Ikuinen elämä Jumalan yhteydessä on edessä! Jeesuksen paluu on heidän voittonsa. Poissa on tuska, sairaus, murhe ja kyyneleet; kaikki se mikä on tehnyt elämästä joskus niin sietämättömän. Ikuinen voitto synnistä ja kuolemasta on saavutettu. Jeesus on sen tehnyt ja nyt se tullut heidän osakseen!

Lopputoivotus

Jos sinä, hyvä kuulijani, et vielä kuulu Jeesuksen ystäviin, voit tässä ja nyt liittyä heihin. Voit avata sydämesi Hänelle, uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja aloittaa uuden elämän Hänen yhteydessään.

Maakuntien tietojärjestelmien

tekeminen ja yhteensovittaminen.

Suomesta löytyy kyllä osaamista ja

taitoa tekemiseen ja vielä lisäksi

avoimen lisenssivapaan järjestelmän.

Ei lisenssimaksuja vaan ainoastaan

ylläpitokulut (veroja tulisi eikä vaan menisi)).

Konsultti/-yritys joka keräisi kaikki

 osaajat ja yritykset alihankkijoina Suomesta

toteuttamaan hankekokonaisuuden.

Todelliset osaajat  yhden hankkeen taakse.

Työllistettäisiin satoja osaajia ja yrityksiä

ja lisäksi voitaisiin valmista järjestelmää

myydä myös ulkomaille.

nim. Halutaanko työllistää osaajat

Työllisyystoimet  sosiaaliturvan ja työttömyysturvan

heikennyksinä johtaa syrjäytyneitten lisääntymiseen

jenggiytymiseen, pimeän työn alakulttuuriin, vahvemman

lakiin aseineen ja loputtomaan poliisien lisäämiseen.

Ruotsista on tullut paljon varoituksia älkää seuratko meitä.

Nim. moraalisia kysymyksiä

JEESUKSEN KAKSI LUONTOA INHIMILLINEN JA JUMALALLINEN

Tarkoituksemme on tarkastella kysymystä Jeesuksen kahdesta luonnosta,       inhimillisestä ja jumalallisesta. Kuten tiedetään Jeesus syntyi ihmiseksi poikkeuksellisella tavalla.Hän eli ihmisen elämää Israelin Nasaretissa äidin, isäpuolen, veljien ja siskojen kanssa, kuten kuka tahansa heistä. Hän oppi isänsä puuseppä/rakentajan ammatin. Hän oli juutalainen ja kävi  säännöllisesti synagooga jumalanpalveluksissa ja tutki Raamattua eli tuolloin Vanhan testamentin kirjoituksia. Päällisin puolin hänen elämänsä 30 ikävuoteen asti tavanomaiselta sen ajan lapsen, nuoren ja nuoren aikuisen n elämältä. Siitä, että hänet Nasaretin pikkukaupungissa koettiin tavalliseksi nuoreksi mieheksi, on todisteena hänen myöhempi käyntinsä siellä. Se tapahtui sen jälkeen, kun hänen julkinen toimintansa oli alkanut ja uutiset hänen muualla suorittamistaan ihmeteoista olivat kulkeutuneet myös Nasaretiin.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan tuosta tapahtumasta näin: ” Ja hän (Jeesus) tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: ´Mistä Hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot? Eikö tämä ole sen rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?´ Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: ´Eiole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan´. Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.” (Matt. 13:54-58)

Mekin voimme ymmärtää, että näinhän siinä kävi.  Nuori mies Jeesus oli niin sanotusti ”oman kylän poika” , samanlainen kuin muutkin. Miten nyt hänessä voisi olla mitään erityistä.  Miten hänestä kouluja käymättömästä on voinut tulla toisten opettaja ja ihmeiden tekijä. Eihän hänessä nyt ainakaan ollut aineksia suurmieheksi tai kansanjohtajaksi. Samaa vähättelevää suhtautumista Jeesuksen persoonaa kohtaan todistaa toinenkin Raamatun kohta, se tilanne, jossa hän julkista toimintaansa aloittaessaan kutsui seuraansa opetuslapsia. Kun Filippus oli jo tehnyt oman päätöksensä, hän tapasi Natanaelin ja sanoi tälle: ”Me olemme löytäneet sen, josta Mooses ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista.” Natanaelin ensimmäinen kommentti oli: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Tähän puolestaan Filippus vastasi : ”Tule ja katso”. Kun sitten Jeesusnäki Natanaelin tulevan, hän sanoi : ”Katso oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole”. (Joh1:46-47) Natanael siis tuli ja katsoi ja Jeesuksen kohdattuaan teki välittömästi oman päätöksensä liittyä hänen seuraansa . Se oli hänen elämänsä paras päätös niin kuin sen jälkeen ja edelleen jokaisen, joka Jumalan Pyhän hengen kutsumana avaa sydämensä Jeesukselle.

Natanaelista tuli tämän päätöksen myötä etuoikeutettu.Hän sai olla kolmen vuoden ajan mukana ihmeellisessä seikkailussa Jeesuksen seurassa. Olen joskus pohtinut kuinka paljon olisin valmis maksamaan, jos saisin tehdä aikamatkan noihin päiviin ja olla Jeesuksen ja opetuslapsijoukon mukanaedes yhden ainoan päivän?

Esimerkiksi sen päivän erämaassa, kun Jeesus ruokki pienen pojan eväillä häntä kuulemaan tulleen tuhansiin nousevan kansanjoukon, tai sen päivän Nainin kaupungissa, kun heitä vastaan tuli hautajaissaatto, jossa kuljetettiin leskivaimon ainoata poikaa kohti hautausmaata, kun Jeesus  kosketti paareja saadakseen kantajat pysähtymään, lohdutti äitiä ja sanoi paareilla makaavalle elottomalle ruumiille: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse”. Ja tämä nousi istualleen ruveten samalla puhumaan. Äiti sai poikansa takaisin, ihmiset valtasi pelko ja hämmennys ja he alkoivat ylistää Jumalaa.

Tai sen päivän Kapernaumissa, kun paljon kansaa oli koolle kodissa, jossa Jeesus oli opettamassa ja parantamassa ja jonka kattoa uskaliaat ja kekseliäät miehet purkivat sen verran, että saivat laskettua halvaantuneen toverinsa katolta köysien varassa Jeesuksen jalkojen juureen. Halvaantunut sai kuulla Jeesuksen julistavan hänen syntinsä anteeksi annetuiksi ja nähdä toverinsa parantuvan. Tämä sai ottaa vuoteensa kainaloon ja mennä terveenä miehenä kotiinsa. Mikä päivä se olikaan!

Tai sen päivän Jerusalemissa, jolloin fariseukset ja kirjanoppineet toivat Jeesuksen luokse aviorikoksesta kiinniotetun naisen ja asettivat Jeesuksen hänen tuomarikseen.Mitä hän tekikään? Ei tuominnut kivitettäväksi, osoitti syyttäjätkin syyllisiksi, armahti naisen ja sanoi tälle: mene, äläkä tästedes enää syntiä tee. Sekin tapahtuma oli draamaa vailla vertaa.

Tai sen päivän Betaniassa, jolloin Jeesuksen ystävä Lasarus oli ollut kuolleena jo neljä päivää ja Jeesus meni hänen haudalleen ja hämmästytti paikalle tulleet lukuiset ihmiset huutamalla haudan suulla suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos”. Ja kuollut tuli elävänä!  Etuoikeutettuja ne, jotka saivat olla paikalla ja uskoa Jeesukseen!

Näitä ihmeellisiä päiviä oli niin monia kolmen vuoden aikana. Voidaan sanoa, että ne seurasivat toisiaan jatkuvana tapahtumien ketjuna. Jeesus ei ollut taikuri eikä tehnyt ihmeitä ihmeiden vuoksi, vaan että Jumalan teot tulisivat julki ja että ihmisetuskoisivat, että hän oli Jumalan poika.

Historiallis-kriittisen linjan omaksuneet, liberaaliteologian harrastajat, epäilijät ja järkeisuskon kannattajat kiistävät Jeesuksen tekemät ihmeet. Heidän maailmankuvaansa ne eivät mahdu. Kun niitä tämän ns tie- teellisen maailmankuvan mukaan ei ole voinut tapahtua, ei niitä ole tapahtunut, he sanovat. Tämä vallalla oleva, akateeminen selitysmalli hyväksyy vain luonnollisiin syihin perustuvat tapahtumakulut, ei mitään yliluonnollista. Raamatun osalta se merkitsee sitä, että tämän teorian perusteella teksteistä karsitaan pois kaikki, minkä ei voida todeta johtuneen luonnollisista syistä. Selitysmallissa onvain se ongelma, että johtopäätökset ovat mallin sisällä olevia ennakko-oletuksia eivätkä tutkimuksiin perustuvia tuloksia.

Se, että Jeesus teki inhimillisen mittapuun mukaan ihmeitä, on ilmeinen tosiasia. Niistä ovat raportoineet luotettavasti ne, jotka paikan päällä ovat kokeneet, nähneet ja kuulleet niiden tapahtuvan. Niitä on pidettävä tosina, kunnes osoitetaan, että ne eivät ole tapahtuneet. Sitä on yritetty, laihoin tuloksin. Kysymykseen siitä, ovatko ne voineet tapahtua, on helppo vastata. Jos on olemassa yliluonnollinen, kaikkivoipa ja kaikkitietävä Jumala, taivaan ja maan luoja, ne ovat voineet tapahtua. Jos sellaista Jumalaa ei ole, ihmetekoja ei ole tapahtunut. Selitys on luonnollinen, looginen ja yksinkertainen, kuten kaikki suuret totuudet ovat.

Ihmeistä suurin ja merkittävin on Jeesuksen ylösnousemus kuolleista. Jos sitä ei ole tapahtunut – kuten naturalistit ja ateistit väittävät – herää kysymys, mitä kristinuskosta jää jäljelle. Ei ainakaan mitään suurta ja ainutlaatuista. Jeesuksen moraaliopetukset eivät sellaisenaan pitkälle kanna. Hyvän ja arvokkaan elämän ja etiikan opettajia kun riittää muinaisista ajoista omaan aikaamme. On mistä valita.  Niitä on pilvin pimein. Mutta on vain yksi, joka on noussut kuolleista ja astunut taivaaseen Isä-Jumalan luo ja elää edelleen. Tämän ydinasian varassa kristinusko seisoo tai kaatuu.

Apostoli Paavali ilmaisee tämän keskeisen totuuden kirjeessään korinttolaisille näin: ” jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne” (1 Kor 15:14) Toisin sanoen, jos näin ei ole tapahtunut, voidaan kaikki kirkot sulkea, Raamatut hävittää harhaopeista varoittaviksi museokappaleiksi jääviä lukuun ottamatta, sekäpapit ja seurakuntalaiset jalkauttaa humanitäärisiin tai muihin jaloihin harrastuksiin.

Jumala on kuitenkin viisaudessaan huolehtinut siitä, että nimenomaan Jeesuksen ylösnousemus on yksi parhaiten dokumentoituja tapahtumia hänen elämässään. Todisteet siitä ovat vakuuttavia. Todistelun lähtökohdaksi voidaan ottaa Luukaan evankeliumin johdanto. Tuo koulutettu lääkäri ja havainnoitsija aloittaa todistaja-lausuntonsa näin: ” Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta asti kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. (Luuk 1:1-4)

Osa 2

Kaikissa neljässä evankeliumissa kerrotaan yhtäpitävästi - tosin niiden todistusvoimaa lisäävästi osittain eri yksityiskohtia mainiten ja painottaen , että Jeesus pääsiäisen aikaan noin vuonna 30 Jerusalemin kaupungissa tuomittiin rikollisena kuolemaan ja että hänet ristiinnaulittiin ja että hän kuoli ja että hänet haudattiin sekä että hän kolmantena päivänä sen jälkeen nousi kuolleista. Olen kuullut, että lähes kaikki nykypäivän akateemiset Uuden testamentin tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että Jeesus teloitettiin ristiinnaulitsemalla. Hajontaa tutkijoiden välillä syntyy siitä, nousiko hän kuolleista. Todisteet sen puolesta ovat kuitenkin vakuuttavat. Niitä ovat tyhjä hauta pääsiäisaamuna, Jeesuksen ilmestyminen elävänä useita kertoja eri tilanteissa lukuisille ihmisille ja opetuslapsiin syntynyt valtava into lähteä kertomaan kuoleman voittaneesta mestaristaan.

Maailmankuulu kristillisen uskon puolustaja, apologeetta, teologi ja filosofi, professori William Craig tekee kirjassaan Valveilla (Päivä Oy 2012) yhteenvedon näistä argumenteista seuraavasti: ”Ensinnäkin totesimme usean historiallisen seikan todistavan, että Jeesuksen haudan löysi tyhjänä Hänen naispuolisista seuraajistaan muodostunut joukko. Toiseksi totesimme, että useat historialliset seikat vahvistavat, että eri yksilöt ja ryhmät eri tilanteissa ja paikoissa näkivät Jeesuksen ilmestyvän heille elävänä kuolemansa jälkeen. Ja kolmanneksi totesimme, että koko kristinuskon alkuperä on riippuvainen ensimmäisten opetuslasten uskosta siihen, että Jumala oli herättänyt Jeesus Nasaretilaisen kuolleista.” Näin siis professori Craig.

Länsimaisessa ajattelussa korostetaan järjen merkitystä. Jotkut väittävät, että järki ja usko ovat toistensa vastakohtia tai että jos uskot Jumalaan/Jeesukseen, joudut sanomaan hyvästit järjelle. Mielestäni asia on päinvastoin. Usko edellyttää  järjen käyttöä ja toisaalta Jeesuksen hylkääminen on järjetöntä.

Voimme hyvin perustein järkeä käyttäen hyväksyä todeksi sen, mitä edellä on sanottu Jeesuksen ylösnousemuksesta. Siitä lähtökohdasta jokaisen järkevän ihmisen tulisi kysyä itseltään, mitä se merkitsee minulle ja minun elämääni? Mitä Jeesus sanoikaan itsestään, syntien sovituksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä? Miksi Jeesus kuoli ja miksi Jumala herätti hänet kuolleista? En tiedä mitään järkevämpää pohdiskelua kuin tämä. On mielestäni järjetöntä olla ottamatta selvää näistä ns perimmäisistä kysymyksistä. Silloin voi ajautua samanlaiseen turhautuneisuuden tilaan.

” Elämä on sekamelskaa, käsikirjoittamatonta sotkua, jossa tapahtumat usein vain seuraavat toisiaan ilman punaista lankaa. Elämä on juonetonta seilaamista. Ihmisiä, joista ei saa otetta, ja tapahtumia, joilla ei ole alkua tai loppua”.Ihminen  Jumalan käsikirjoituksen ulkopuolella, elämästä ilman punaista lankaa, Jeesusta. Jos elämän sisältöä ovat TV:n hömppäohjelmat, massaviihde, päihteet ja piristeet, sekamelskahan siitä on seurauksena eikä punaista lankaa tahdo löytyä. Äärettömässä rakkaudessaan Jumala kuitenkin etsii ihmistä, jokaista tositv-faniakin, kutsuu luokseen ja tarjoaa parempaa vaihtoehtoa, elämän- muutosta, pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Punainen lanka odottaa. Se on olemassa ja jokainen voi löytää sen. Jeesus sanoo jokaista ihmistä tarkoittaen:
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minunkanssani”. (Ilm 3:20)

Käsikirjoitus elämää varten on valmiina. Siihen osaan kutsutaan. Se alkaa käytännössä toteutua kutsun hyväksymisellä , Jeesuksen vastaanottamisella omaan sydämeen. Jokainen on omassa elämässään pääroolissa. Ei tarvitse jäädä sivuosaan eikä ulkopuoliseksi tositv-katselijaksi, sekamelskaan eikä juonettomaan seilaamiseen.

Miksi Jeesus kuoli, miksi syytön mies, joka oli eläessään tehnyt vain hyvää, surmattiin raa`asti ristiinnaulitsemalla? Lyhyt ja pelkistetty vastaus on: sinun ja minun syntien vuoksi. Hänen verensä vuoti, että me saisimme ne anteeksi. Kuolemallaan hän voitti synnin, saatanan ja kuoleman vallan. Sen vakuudeksi Isä Jumala herätti hänet kuolleista. Tätä yksinkertaista totuutta Jumala tarjoaa jokaisen ihmisen uskottavaksi. Siinä on pelastus tässä elämässä, siinä on iankaikkisen elämän toivo ja sitten täyttymys Jumalan taivaassa. Siinä on elämänpunainen lanka.

Palataan vielä alkuun ja Natanaelin kysymykseen, koska oman aikamme ihmiset kysyvät ihmetellen samaa: ”voiko Nasaretista tulla mitään hyvää”. Miten 2.000 vuotta sitten kaukana täältä eläneen puusepän seuraaminen voisi merkitä elämän täyttymystä, punaisen langan löytymistä ? Onhan elämässä tärkeämpiäkin asioita; opiskelut, työ ja toimeentulo, harrastukset ja huvitukset, puolison löytäminen, perheen perustaminen, lasten hyvinvointi, eläkkeelle pääsy, terveys ja sen hoitaminen, hyvät naapuruussuhteet jne lukematon määrä mielekkäämmältä tuntuvia asioita kuin usko Jeesukseen. Näinhän ihminen luonnostaan ajattelee.

Meidän tulee kuitenkin muistaa, että Jeesus ei ollut vain ihminen, puuseppä ja hyvän elämän moraalin opettaja, vaan myös Jumala itsekin, Jumaluuden toinen persoona. Hän sanoi olevansa itse tie ja totuus ja elämä ja ettei kukaan tule Isä Jumalan yhteyteen muutoin kuin hänen kauttaan. Raamattu vahvistaa tämän toteamalla, ettei meille ihmisille ole annettu muuta nimeä pelastukseen kuin Jeesuksen nimi. (Apt 4:12) Ja mitä hän tekikään: antoi elämänsä meidän edestämme, kärsi hirvittävän ristinkuoleman, että me saisimme elää ikuisesti.

Hyvä lukijani. Jos mieltäsi painaa epätietoisuus omasta pelastuksestasi, avaa

sydämesi ovi Jeesukselle lue Johanneksen palsta ja toimi sen ohjeiden mukaan.

Etsi ja löydä niin kuin tuhannet ja tuhannet ovat löytäneet

Ole siunattu Jeesuksen nimessä

Viime päivien tapahtumat osoittavat,

että henkimaailmassa käydään taistelua

Suomen tulevista kohtaloista ja siitä,

mikä asema hengellisellä toiminnalla

on Suomen maassa ja millaiseksi muodostuu

moraalinen ilmapiiri jatkossa.

Onko uskonnon vapautta, taloudellisessa ja

hengellisessä mielessä, vai ajaudutaanko

kristinuskon kuristuslinjalle, moraalikatoon ja

yhteiskuntaan hiipivään vahvemman lakiin ja rappioon.

Nim. Moraalisia kysymyksiä

Raamattu,  teos joka on ja pysyy.

Raamatulla on kristillisen uskon ja sen puolustamisen kannalta keskeinen merkitys. Raamattu ja kristinusko ovat totta ja sen vuoksi ne kestävät kriittisetkin kysymykset. Meidän ei tarvitse pelätä niitä koskevia kysymyksiä. Vastauksia on ja päteviä sellaisia. Emme itse osaa ehkä vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta se ei johdu Raamatusta, vaan siitä, että tietomme on vajavaista. Voimme ottaa selvää ja aina löytyy joku, joka osaa vastata. Eikä haittaa vaikka jokin yksittäinen kysymys jäisi vaille vastausta, ikään kuin uskon varaan.

Raamattua voi verrata palapeliin, jonka Jumala on suunnitellut. Kun ihminen ryhtyy lukemaan ja tutkimaan Raamattua, palapelin osat alkavat vähitellen löytää oikean paikkansa. Niiden myötä palapelin kuvaksi alkaa pikku hiljaa hahmottua Jumalan pelastussuunnitelma. Läheskään kaikkien palojen ei tarvitse olla vielä oikeilla paikoilla, kun tämä kokonaiskuva käy ilmeiseksi. Paljastuu se, että Jumala rakastaa luomaansa ihmistä, sinua ja minua, ja lähetti oman poikansa Jeesuksen sovittamaan syntimme ja valmistamaan häneen uskoville tien taivaaseen, isä Jumalan luo.

Mitä enemmän perehtyy Raamattuun, palapeli täydentyy, sen kuva tulee tarkemmaksi, yhä uusia yksityiskohtia tulee esille ja palapeli saa lopullisen hahmonsa. Tämän palapelin rakentaminen, Raamatun tutkiminen on hyödyllistä ja innoittavaa.

Raamattu pähkinänkuoressa

Raamattu on oikeastaan kirjasto, teoskokoelma. Sillä on 40 kirjoittajaa, joiden tekstiä Jumala Pyhän henkensä kautta on tavalla tai toisella ohjannut. Sen vuoksi se muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Nuo 40 kirjoittajaa ovat laatineet tekstinsä noin 1.400 vuoden aikana. Raamattu n alun perin kirjoitettu kahdella (2) kielellä, Vanha

testamentti hepreaksi ja Uusi testamentti kreikaksi. Vanhassa on 39 erillistä kirjaa ja

uudessa 27. Yhdessä ne muodostavat kiehtovan kokonaisuuden: Jumalan puheen ihmisille kirjallisessa muodossa. Raamatussa on sivuja painoksesta riippuen noin 1.500 ja sen ääneen läpilukemiseen kuluu 80-90 tuntia. Raamattua arvellaan painetun noin 4,7 miljardia kappaletta ja käännetyn osittain tai kokonaan noin 2.400 kielelle. Se on ylivoimaisesti maailman levinnein kirja.

Uusi Raamattukäännös

Kun Suomi sai uuden raamaattukäännöksen v 1992, meitä suomalaisia rohkaistiin tarttumaan siihen mm TV-mainoksen avulla. Se meni suurin piirtein näin: Kuvaruutuun ilmestyi Karl Marxin teos Pääoma. Taustamusiikkina soi uljashenkinen työväenlaulu. Yhtäkkiä maa kirjan alla alkoi järistä ja hetken päästä kirja kaatui selälleen raskaasti tömähtäen.

Seuraavaksi kuvaruutuun ilmestyi Hitlerin teos MeinKampf (Taisteluni). Taustallakuului sotilassaappaiden rytmikästä marssia ja Hitlerin paatoksellista puhetta. Sitten maa alkoi kirjan alla voimakkaasti järistä ja teos kaatui selälleen raskaasti tömähtäen.

Sen jälkeen kuvaruutuun ilmestyi tuntematon kirja. Jälleen maa alkoi järkkyä. Maanjäristyksen tauottua kirja seisoi yhä pystyssä. Kuvaruudun toisesta ylälaidasta kanteen osuva valonsäde paljasti siinä pienen kultaisen ristin ja rauhallinen miesääni lausui: ”Raamattu, jo 2.000 vuotta”.

Raamattu on ja pysyy

Raamattu on kestänyt ajan haasteet ja seisoo yhä lujana, koska se on Jumalan sana. Jeesus sanoi kerran: ” Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” (Matt. 24:35)

Raamatun pyhät kirjoitukset ovat Jumalan hengen inspiroimia. Sen seurauksena siinä kulkee alusta loppuun punainen lanka : Jumalan pelastussuunnitelma, joka toteutuu Jeesuksessa Kristuksessa.

Vaikka Jeesus fyysisesti ilmestyy historian näyttämölle vasta UT:n alussa, Hän onollut olemassa jo ennen aikojen alkua. Jo luomisessa Isä Jumalan rinnalla. Pelastus-historia alkaa Raamatun 1. luvussa ja päättyy viimeisessä, Ilmestyskirjassa.

Vanhan testamentin esikuvia Jeesuksesta ja pelastuksesta

Jeesuksella on VT:ssa monia esikuvia. Otetaan tähän muutamia:

1.Mooses; kansanjohtaja, joka johti Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta. Samalla tavalla Jeesus johtaa kansansa, Häneen uskovat, pois synnin orjuudesta.

2.Joosua; kansanjohtaja Mooseksen jälkeen, joka johti Israelin kansan Luvattuun maahan. Samalla tavalla Jeesus johtaa Häneen uskovat ihmiset Luvattuun maahan, Jumalan taivaaseen.

3.Daavid; suuri kuningas, Jumalan mielen mukainen mies. Samalla tavalla Jeesus, Jumalan poika sai kerran kuulla äänen taivaasta sanovan: sinuun minä olen mielistynyt ja hän on ei vain kuningas, vaan kuningasten kuningas ja herrain Herra.

VT:ssa on myös pelastusta kuvaavia ennakkokuvia, esim:

1.Nooan arkki; johon alukseen tulleet Nooa ja lähipiiri, 8 ihmistä, pelastuivat vedenpaisumuksesta, kun kaikki muut ihmiset hukkuivat. Samalla tavoin vain ne, jotka ovat Jeesuksessa, uskovat Häneen, pelastuvat Jumalan tuomiolta taivaaseen, kaikkien muiden (Jeesuksen hylänneiden) joutuessa iankaikkiseen eroon Jumalasta.

2.Eksodus; Israelin kansan lähtö Egyptin orjuudesta. Se on ennakkokuvana Jeesukseen uskovien ihmisten vapautumista synnin orjuudesta ja lähdöstä seuraamaan Häntä vaellukselle kohti taivasta.

3.Vesi kalliosta; erämaavaelluksen aikana Israelin kansa sai ihmeen kautta elämälle välttämätöntä vettä kalliosta. Jeesus sanoi Sykarin kaivon naiselle: joka juo tätä vettä (tämän kaivon vettä), se janoaa jälleen. Mutta joka juo sitä vettä, mitä minä hänelle annan, se ei ikinä janoa, vaan se vesi, jota minä annan, tulee hänessä sen

veden lähteeksi, joka kumpuaa ikuiseen elämään. (Joh. 4 luku). Sitä on elävä vesi.

4.Manna erämaassa; Jumala ruokki erämaavaelluksen aikana koko suurta kansaa antamalla  mannaa taivaasta. Joka aamu uusi manna. Samalla tavoin Raamattu sanoo meille: ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalansuusta lähtee. Tarvitsemme päivittäin Jumalan sanan mannaa.

VT:n profeettakirjoissa on jonkun tutkijan laskelman mukaan peräti 243 Messiasennustusta. Siis ennakkotietoa siitä, että maailmaan on syntyvä Messias, pelastaja.

YleisiäRaamattua koskevia väittämiä, joiden kumoamiseen tarvitaan apologiaa (kristillisen uskon ja R:n puolustamista)

1.Raamattu ei ole historiallisesti luetettava

Raamattua ja sen historiaa voidaan tutkia kahdella eri metodilla:

a)pitää totena ja varmana vain niitä tapahtumia, joille löytyy todisteet myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä (ns historiallis-kriittinen menetelmä)

Onneksi yleisen historian puolella on monia lähteitä, jotka todentavat myös Raamatun tapahtumia. Tunnetut historioitsijat Josefus ja Tacitus ovat esim. valottanaeet Rooman keisariajan historiaa ja todentaneet samoista paikkakunnista, nimistä ja tapahtumista kuin Raamattukin, myös Jeesuksesta, hänen elämästään ja kuolemastaan. Mutta ei suinkaan läheskään kaikkia Raamatun tapahtumia löydy muista lähteistä.  Sen vuoksi tämä katsontatapa pitää näiltä osin (ilman muden lähteiden todistusta) Raamatussa kuvattuja tapahtumia epäluotettavina tai todistamattomina.

b) päinvastainen tapa (klassinen menetelmä) on, että ellei Raamatun ulkopuolisilla lähteillä osoiteta, että jokin Raamatun kertoma henkilö, paikkakunta tai tapahtuma ei voi pitää paikkaansa, uskomme sen olevan totta yksinkertaisesti sillä perusteella,

että se on kerrottu Raamatussa.

Leif Nummela (suomalainen kristinuskon puolustaja) toteaa, että tällainen uskon näköala ei ole vielä koskaan joutunut häpeään. Vaikkei kaikkiin kysymyksiin olekaan vielä tullut vastausta muista lähteistä, Raamatun ei ole vielä koskaan näytetty olleen jossakin kohdin historiallisesti väärässä.

Päinvastoin uudet arkeologiset teksti- ja muut löydökset ovat aina tukeneet Raamattua. Jättipottikin on tullut, kun vuosina 1947-56 löydettiin Qumranista, Israelista läheltä Kuollutta merta luolista noin 850 vanhaa kirjoitusta, joista saatiin arvokasta tietoa juutalaisuudesta ja kristinuskon varhaisista vaiheista ja esim täysi varmuus Jesajan kirjan aitoudesta.Miten ollakaan tämä 1900-luvun merkittävin arkeologinen

löydös koski nimenomaan Raamatun luotettavuutta.

Edesmennyt evankelista Kalevi Lehtinen kertoi kerran hauskan tapauksen matkastaan lentokoneessa vieressään saksalainen liikemies:

Miehiä kun oltiin tuli puheeksi mitä kumpikin teki työkseen. Saksalainen kertoi olevansa liikemies, sen ja sen firman palveluksessa ja matkalla liikeneuvotteluun siihen kaupunkiin, jonnelento suuntautui. Lehtinen puolestaan sanoi olevansa pappi ja evankeliumin julistaja. Siihen liikemies: - papithan kehittelivät koko tarinan keskiajalla. Lehtinen eihäkeltynyt vaan kysyi: - tunnetko historiaa. – Kyllä vain, historia oli koulussa lempiaineeni. KL:- no sittenhän muistat ehkä Rooman palon. Liikemies: totta kai, se olivuonna 64, jolloin Nero oli keisarina. KL: aivan, no muistatko, ketä Nero syyttipalon aiheuttamisesta. Liikemies:  -kristittyjä.  KL: aivan oikein. No, miten selitätsen, että Nero v 64 syytti palosta kristittyjä, Jeesuksen seuraajia, jos kerran papitkehittelivät koko tarinan (evankeliumin) keskiajalla. Liikemies meni hämilleenja joutui tunnustamaan tietonsa hataruuden.

Monelle nykyihmiselle saattaisi käydä samalla tavalla. Sen verran hatarat tiedot yleisesti ottaen ihmisillä on Raamatun kirjoituksista.

Vielä ihan ikioma oivallukseni historiallisesti luetettavasta kerronnasta. Se koskee Pietarin kalansaalista, josta kerrotaan Johanneksen evankeliumin  luvussa 21. Historiallis-kriittinen päätelmähän siitä olisi: se ei voi olla totta, koska siitä ei kerrota yleisen historian teksteissä. Klassinen päätelmä on: se on totta, koska se perustuu paikalla olleiden silminnäkijöiden havaintoihin. Kertomuksen luotettavuutta lisää se, että kalat laskettiin. Ei sanota, että kaloja oli paljon tai satoja  tai ainakin yli sata tai parisataa vaan että niitä oli 153. Ei yli eikä alle, vaan 153. Kalastajat, nuo Jeesuksen opetuslapset olivat niin innoissaan suuresta saaliistaan, että he sanoivat: -hei pojat, nyt lasketaan nämä. Ja ne laskettiin. Tällaiset havainnot ja niiden muistiin merkitseminen lisäävät tekstin luotettavuutta.

Voimme perustellusti pitää Raamattua luotettavana. Eikä Raamattu ole vain historiallinen dokumentti, vaan se on kirja, jonka avulla jokainen ihminen voi löytää yhteyden Jumalaan ja pelastua Jeesuksessa Kristuksessa.

Raamatusta ja kristinuskosta lähtöisin olevat

elämän arvot ylläpitävät yhteiskuntarauhaa.

Seurakuntien ja uskonnollisten järjestöjen

toiminta ylläpitää osallistujien terveyttä ja

hyvinvointia sekä pitkää ikää. Tämä jos mikä

on yleishyödyllistä toimintaa yhteiskunnan

hyväksi. Tämän ajan tulkinnat syrjäyttävät

tosiasiat ja pudottavat taloudellisen pohjan

pois vapaalta (ry) uskonnon harjoittamiselta  ja

näin poistavat välillisesti uskonnonharjoittamisen

vapauden.

nim. moraalisia kysymyksiä 

Raamatun merkitys tänä päivänä

Tässä käsittelemme toista yleistä väittämää, jonka mukaan Raamattu olisi vanhentunut. Eli että vaikka se olisikin historiallisesti totta ja sillä olisi oma kulttuuri- historiallinen arvonsa, sillä ei enää olisi merkitystä nykypäivänä. Onko asia näin vai vieläkö sillä on sanottavaa tämän ajan ihmisille, vaikka se onkin kirjoitettu jo vuosituhansia sitten ?  Ovatko kirjoitukset pitkästä iästä huolimatta edelleen relevantteja, merkityksellisiä. Ja onko sen sanoma, se mitä varten sen kirjoitukset on laadittu ja yhteen koottu, edelleen ajankohtainen? 

Nykypäivä kuullaan todellakin usein sanottavan, että  Raamattu on aikansa elänyt. Mutta toisenlaisiakin viestejä saadaan tämän tästä. 

Norjassa julkaistiin uusi Raamatunkäännös 11 vuoden työn tuloksena lokakuussa 2011. Se aiheutti ryntäyksen kirjakauppoihin. Lehdet uutisoivat, että julkaisupäivänä uuden kirjan ostajia riitti jonoiksi asti ja että innokkaimmat ostajat nukkuivat julkaisupäivää edeltävän yön teltoissa kirjakauppojen edustalla, jotta saisivat mahdollisimman nopeasti uusimman version kristittyjen pyhästä kirjasta. 

Samasta asiasta YLE julkaisi 6.6.2013 uutisen otsikolla Raamattu singahti myynti tilastojen kärkeen Norjassa – ohitti huippusuositun seksikirjankin. Suusuosion syynä on uutisen mukaan uusi norjankielinen versio, jota myydään muun muassa farkkukankaalla päällystettynä. Raamattu on kaikkien yllätykseksi kiilannut Norjan kirjanmyyntilistan kärkeen ja sen uutta versiota on myyty jo lähes 160.00 kappaletta. 

Toinen uutinen, jonka Kauppalehti julkaisi elokuun 4. päivänä kertoo, että Raamattusovellus haastaa AngryBirdsin. Uutinen kertoo, että Raamattu on yksi ladatuimmista sovelluksista Applen Appstoressa.  Oklahomilaisen LifeChurchtv:n tuottamaa Bible-sovellusta on ladattu jo sadalle miljoonalle laitteelle. Sovellus ladataan uuteen laitteeseen joka sekunti. Se kilpailee tällä hetkellä suosiosta suomalaisen AngryBirds-pelin kanssa. 

Näitä uutisia lukiessa ei voi kuin vain ihmetellä. Niin vanha kirja ja yhä suuren kiinnostuksen kohteena kaikkialla maailmassa. Samalla voi unohtaa väitteet Raamatun vanhentumisesta. Niillä ei ole katetta.

Sisältö 

Voimme tarkastella Raamatun sisältöä sen vanhentumisväitteen näkökulmasta. Vanhan testamentin17 ensimmäistä kirjaa 1. Mooseksenkirjasta Esterin kirjaan ovat ns historiallisia kirjoja ja käsittävät noin 600 sivua eli noin puolet VT:n koko sivumäärästä.  Ne aloittavat maailman ja ensimmäisen ihmisen luomisesta ja kertovat ensimmäisten ihmisten elämästä, Israelin kansan synnystä ja sen vaiheista vuosi-satojen aikana. Kerronta on paikka paikoin jännittävää, moninaiset, värikkäät tapahtumat seuraavat toisiaan.  Noiden kirjojen ihmiset elävät ja kuolevat, rakastavat ja vihaavat, sotivat ja tekevät rauhan. Toiset ovat väkivaltaisia, toiset armollisia. Toiset palvelevat Jumalaa, toiset eivät palvele. Jotkut tekevät parannusta synneistään, jotkut eivät tee. Kerronta on realistista, vailla kaikkia legendalle tai sadulle kuuluvia piirteitä. Näissä kirjoissa Jumala näyttäytyy sekä rakkaudessa ja armossa että vihassa ja tuomiossa. 

Noita ensimmäisten ihmisten ja sukupolvien kertomuksia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että eipä ole ihmisluonto eikä ihmisten käyttäytyminen tainnut paljonkaan muuttua kuluneiden vuosituhansien aikana. 

Voiko historia olla vanhentunutta tai merkityksetöntä ? Ei todellakaan. Ei Raamatun kuvaama historia eikä muukaan. Ei kai kukaan tosissaan väitä, että oman maamme historia olisi vanhentunut, että talvisota tai jatkosota olisivat merkityksettömiä tai Suomen sota 200 vuotta sitten tai edes Pähkinäsaaren rauha v 1723 tai mitkään muutkaan oman kansamme historialliset vaiheet. Kaikilla niillä on ollut oma vaikutuksensa niitä seuraaviin kehitysvaiheisiin. Ne ovat osa tiettyä jatkumoa. Pres. Urho Kekkonen siteerasi usein tunnettua sananpartta: ” ..joka ei tunne historiaa, ei ymmärrä nykypäivää eikä tulevaisuutta”. 

Väite Raamattuhistorian vanhentumisesta kaatuu omaan mahdottomuuteensa. 

Runouskirjat 

Osa Vanhan testamentin kirjoista on tyyliasultaan runoutta: Jobin kirja, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja ja Korkeaveisu. Niissä Jumalan ilmoitus on puettu runon muotoon, osa niistä myös laulettavaksi. Runot puhuvat ensisijaisesti ihmisen sydämelle ja liikuttavat tunteitamme. 

Näissä VT:n runoissa kohtaamme kauan sitten eläneiden ihmisten kokemuksia, mielialoja ja asenteita heidän etsiessään Jumalaa tai vastatessaan Jumalan puheeseen.

Kohtaamme niissä syntisen ihmisen, jonka sisin on usein täynnä katkeruutta, vihaa ja kostonhimoa ja samalla itsemme, kun joudumme myöntämään, että samanlaiset ajatukset löytyvät oman takkimmekin alta. Joissakin runoissa, eritoten psalmeissa tekijä puhkeaa Jumalaa ihastelevaan ja kiittävään ylistykseen, sellaiseen, johon lukijankin sydän haluaisi ainakin joskus – toivottavasti usein – yhtyä. 

Psalmeista eräässä kristillisessä viikkolehdessä kommentaareja kirjoittava tri Esa Mangeloja luonnehtii niitä oikeastaan avun huudoiksi, rukoukseksi kohti täydellisyyttä. Ja tottahan se on, että niitä lukiessamme voimme jonakin päivänä löytää jakeen tai kaksi, jotka juuri sillä hetkellä koskettavat omaa elämäämme ja antavat ihmeellistä voimaa, lohdutusta ja rohkaisua. 

Muistan hyvin päivän vuosia sitten, jolloin olin syvästi ahdistunut. Elämäntilanteeni vaikutti toivottomalta ja lohduttomalta. Kaikki voima ja elämänhalu oli poissa. Silloin yhtäkkiä koin, että mieleeni laskettiin ylhäältä sanat: ” Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu”, nuo tutut Psalmin 23 alkusanat. Ja se oli siinä !Toivo palasi, lohtu saapui, voima elpyi ja päivä paistoi, vaikkei ulkoinen tilanne ollut miksikään muuttunut. Oli tullut Jumalan apu ja vakuutus: Hän tietää, tuntee, ymmärtää ja on mukana kaikessa tässä; hätää ei ole, Hän auttaa. Uskon, että sinulla, hyvä kuulijani, on samanlaisia kokemuksia. 

Ja entäs VT:n sananlaskut. Nuo lyhyet ja nasevat elämänviisaudet eri aloilta. Moni laukoo niitä tai niiden muunnoksia nykypäivän tilanteisiin sopivina edes tietämättä,

että ne ovat peräisin Raamatusta; otetaan muuta esimerkki (käytän tässä vanhempaa käännöstä): 

-”mene laiska muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu” (Snl 6:6) 

-”kehukoon sinua toinen, ei oma suusi (Snl 27:2)”, joka kansankielessä on usein paljon puhuvassa  muodossa: oma kehu haisee. 

-”ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa” (Snl 19:22) 

-”rauta rautaa hioo, ihminen toistansa hioo” (Snl 27:17) ja vielä 

-”kelpo vaimon kuka löytää, sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi” (Snl 31:10) ja tähän me miehet voimme sanoa aamenemme. 

Näitä sananlaskuja on kirjan 31 luvussa yli 500. Suurin osa niistä on kelpo ohjeita edelleenkin.  

Lakimiehillekin on omansa: Snl 18:17, joka kuuluu näin: ” Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän ” 

Uudempi käännös ilmaisee saman jakeen näin: ”Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa – kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.” 

Jokainen käräjiä käynyt lakimies tietää, että tämä sananlasku on yhtä totta oikeudenkäynnissä tänäänkin kuin se oli lähes 3.000 vuotta sitten, jolloin oikeudenkäyntejä tuomarinistuimelta seurannut kuningas Salomo sen riimitteli. Totuudet eivät vanhene. 

Tänä seksin ja seksuaalisuuden kyllästämänä aikana yleinen väite on, että uskoville seksi on kiellettyä aluetta tai vain välttämätön ja hävettävä toimitus suvun jatkamiseksi. Miten väärin tämäkin väite on. Raamatusta löytyy hehkuvan inhimillisen rakkauden ylistys: Korkea veisu. Se on herkkä j kaunis rakkausruno; kuvaelma kahden nuoren rakastavaisen suhteesta ja siihen liittyy monia eroottisia ilmaisuja. Nämä Raamatun Jumala ohjaa saamaan täyttymyksensä miehen ja naisen välisessä avioliitossa. 

Korkea veisu ylittää kauneudessaan nykyajan samaan aihepiiriin liittyvät lyriikat. Rakkausrunojen sarjassa se ansaitsee uuden Raamatunkäännöksen mukaisen nimityksensä: Laulujen laulu. Miten muuten ajatonta aihetta  – miehen ja naisen välistä rakkautta -  koskevarunous ylipäätään voisi olla vanhentunutta ? 

Jobin kohtalo, psalmit, sananlaskut, vanhan Saarnaajan viisaus ja Korkeaveisun maallisen rakkauden ylistys kuvaavat ihmisen ajasta riippumatonta elämää, sen kohtaloita, iloja ja suruja, voittoja ja tappioita ja Jumalan merkitystä kaikessa tässä. Ne koskevat samalla lailla nykyihmisen elämää kuin sitä aikaa, jolloin ne on kirjoitettu. Vanhentuneiksi niitä voi väittää vain se, joka ei ole niihin perehtynyt.

Profeetta-kirjat

Vanha testamentti pitää sisällään vielä profeetta-kirjallisuuden, ns. isot  ja pienet profeetat. Niissä on osittain vaikeasti ymmärrettävää ja nykyaikaan sovellettavaa tekstiä, mutta on myös paljon mielenkiintoista ja rohkaisevaa. Profeettojen persoonalliset piirteet puhuttelevat samoin kuin heidän rohkeutensa taistella väärää lohdutusta, väärää jumalanpalvelusta ja vääriäprofeettoja vastaan.

Heidän sanomassaan tärkeintä oli kuuliaisuus yhdelle ainoalle Jumalalle. Profeetat kutsuivat kansaa katumukseen ja varoittivat Jerusalemin hävityksestä ja Israelin

kansa hajottamisesta muiden kansojen sekaan jo vuosisatoja ennen kuin se tapahtui. Vuonna 70 ja sen jälkeen Rooman mahti tuhosi Jerusalemin ja ajoi juutalaiset

sieltä maanpakoon. Sen lisäksi monet heistä ennustivat Messiaan tulon. Nämä Messias-ennustukset muodostavatkin erityisen aihepiirin profeettakirjoissa. On laskettu, että näihin kirjoihin sisältyy peräti 243 Messias ennustusta. Kun Jeesus, Jumalan poika on koko Raamatun keskeisin henkilö, häntä koskevien ennustusten tutkiminen ei sekään ole merkityksetöntä tai vanhentunutta. Puhumattakaan siitä, että eräissä profeetta-kirjojen teksteissä on ennustuksia, jotka ulottuvat meidän aikaamme ja jopa siihen tulevaisuuteen, joka on vielä edessämme.

Katsotaan muutamaa esimerkkiä profeetta-kirjojen Messias-ennustuksista:

Kahdeksannen vuosisadan eKr profeetta Hoosea esitti Messiaan ”toisena Daavidina”. Hänen aikalaisensa profeetta  Miikan ennustus tarkentaa kuvaa ja mainitsee

jopa Messiaan syntymäpaikan ennustamalla näin: ” Mutta sinä Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.”(Miika 5:1) Ja kun aika täyttyi, Messias, Jeesus syntyi juuri Beetlehemissä.

Profeetta Jesajan  kirjassa on ihmeellinen Messias-ennustus: ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel”. (Jesaja 7:14) Tämä toteutui 700 vuotta myöhemmin, kun neitsyt Maria synnytti Jeesuksen. Hänen syntymänsä ja elämänsä osoitti, että Jumala oli tullut ihmisen hahmossa ihmisten luo ja oli heidän kanssaan, mitä Immanuel nimi merkitsee.

Jesajalta tuli jatkoa tähän Messias-aiheeseen, kun hänen kirjansa 9. luvussa ennustetaan, että kansa, joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus (9:1) ja sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas (9:5).

Jesajan kirjan ennustukset Messiaasta huipentuvat luvussa 53. Vai mitä arvelet seuraavasta vuosisatoja ennen annetusta ilmoituksesta, kun vertaat sitä tietoosi.

Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta ristiinnaulittuna. Näin Jesaja kuvasi ennakolta: ” Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jesaja 53:3-5). Kun Jeesus Nasaretilainen vuosisatoja myöhemmin ilmestyi, eli elämänsä, kärsi ristinkuoleman, nousi ylös haudasta ja astui ylös taivaaseen, voitiin havaita, että se, mitä Messiaasta oli ennustettu, oli käynyt toteen yksityiskohtia myöten hänessä. Profeetat  olivat ennustaneet tulevan  Messiaan olevan ”korkea, ylhäinen ja suuri” ja kuninkaallista sukua ja samalla ”alhainen ja nöyrä” ja kokevan ryövärin kohtalon, niin nämä keskenään ristiriitaiset ominaisuudet toteutuivat ihmeellisellä tavalla Jeesuksessa.

Mielestäni voimme hyvin perustein torjua väitteet siitä, että Raamattu olisi vanhentunut ja nykypäivänä merkityksetön. Sen sijaan voimme suositella jokaiselle, joka

näin väittää, kirjaan perehtymistä.” Iso Kirja” puhuu puolestaan eikä Jumalan sana tyhjänä palaa. Tiedämme myös, ette ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Kun Jeesus Nasaretilainen on edelleen – puhutaan mitä puhutaan  – maailman- historian merkittävin henkilö, häntä koskevat kirjoitukset eivät voi olla vanhentuneita. Päinvastoin ne ovat ajankohtaisia ja merkittäviä jokaiselle sukupolvelle.

Raamatun luotettavuus ja uusi testamentti.

Yhden seikan haluan vielä mainita Raamatun luotettavuudesta. Se jäi aiemmin kertomatta. Uusi testamentti on nimittäin aivan omassa luokassaan mitä tulee antiikin kirjallisuuden tekstien säilymiseen.  Rooman historiasta kirjoittaneiden tutkijoiden,  mm historioitsija Tacitus,  tekstien vanhimmat säilyneet kopiot ovat noin vuodelta 900 jKr ja kopiota on harvalukuinen määrä, monia vain vajaa 10 ja toisia enintään20.  Uuden testamentin, jonka tekstit ovat syntyneet vuosien 40-100jKr aikana, varhaisimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat jo vuodelta 130 ja täydelliset erinomaisesti säilyneet tekstit noin vuodelta 350. Varhaisilta ajoilta säilyneiden UT: n käsikirjoitustenmäärä on erikielisinä tuhansissa, mm kreikankielisiä vanhoja tekstejä noin 5.000.

Jos siis pidämme totena, esimerkiksi mitä Caesarin Gallialaissodissa on kirjoitettu noin vuodelta 900 olevien käsikirjoitusten perusteella – ja näinhän me teemme lukionkin historiantunneilla – meillä on moninkertaisesti paremmat perusteet pitää luotettavina evankeliumin kertomuksia. Totisesti, meillä kristityillä on mihin uskoa ja mitä pitää totena.

Kristillisen uskon merkitys

Vaikka Raamattua pidettäisiinkin luotettavana ja historiallisesti merkittävänä, seuraava väittämä, joka meille esitetään on, että sillä ei ole merkitystä nykyihmiselle eikä reaalielämään. Pitääkö tämä väittämä paikkaansa ? 

Tunnettu kirjallisuuden tutkija, professori ja kirjailija, jonka kynästä on lähtenyt mm Narnia-sarja, ja vakaumuksellisena ateistina aloittanut, mutta kristityksi kääntynyt britti C.S. Lewis sanoi kerran näin: ” Jos kristinusko on väärä väite, sillä ei ole mitään merkitystä, mutta jos se on tosi, sillä on äärettömän suuri merkitys. Se ei voi mitenkään olla kohtuullisen merkittävä”.

Niin kauan kuin ihminen suhtautuu kristinuskoon ulkopuolisen tarkkailijan tavoin, hän voi epäillä Raamattua, esittää kaikenlaisia väittämiä ja omia, itse kehiteltyjä käsityksiään sen teksteistä ja jopa pilkata ja vähätellä siihen uskovia.  Mutta tilanne muuttuu, kun sana sattuu ja ihminen alkaa tajuta, mistä kristinuskossa todella on kysymys. Kun hän sitten Jumalan armosta tajuaa kristillisen uskon merkityksen ja ottaa sen vastaan henkilökohtaisesti, kyse ei ole pelkästään käsitysten ja mielipiteiden muutoksesta, vaan koko elämästä.

Tamperelainen LT, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Veli-Pekka Joki-Erkkilä kertoi omasta ja perheensä elämästä tähän tapaan: ” Olin perheeni kanssa vuodenvaihteessa 2010-2011 kuukauden lomalla Uudessa Seelannissa. Kotiinpaluuta seuraavana päivänä perheen 17-vuotias Laura-tytär puukotettiin kuoliaaksi. Elämä muuttui kertaheitolla. Ennen uloslähtöä Laura oli tarjonnut isälle leipomaansa porkkanakakkua, mutta hetken päästä hän oli kuollut.

Aloin älyllisesti tutkia (Joki-Erkkilä jatkaa), onko kristinusko totta vai ei. Jatkuuko elämä kuoleman jälkeen ? Mitä enemmän tutkin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että kaikki on totta. Ymmärsin, että Jeesuksen ylösnousemus on todellakin historiallinen tosiasia.

Raamatun lukeminen antoi myös lohdutusta. Aina kun otin Raamatun käteeni ja luin, hirveä kipu hellitti. Kun luin Raamattua pidemmälle, ymmärsin, etten voi ottaa kirjasta yhtä lausetta ja sanoa, että tämä lause pitää paikkansa, mutta joku toinen lause ei.”

Noin kuukausi Lauran kuoleman jälkeen olin koirani kanssa lenkillä. Silloin yhtäkkiä Pyhä Henki laskeutui päälleni. Sisimpääni tuli ihmeellinen rauha. Jumalan rakkaus kosketti ja uusi ilo tuli sydämeeni. Tuntui kuin laput olisi otettu pois silmiltä. Raamattu alkoi elää ihan toisella tavalla. Löysin Jumalan lapsen vapauden. Se oli uudestisyntyminen ylhäältä. Ja muutamaa kuukautta myöhemmin myös vaimoni Minna kohtasi elävän Kristuksen.

Mutta vielä oli edessä kamppailu anteeksiannosta tappajalle. Sisintäni kalvoi sama vihamielisyys, joka oli vienyt Lauran. Toisella puolellani oli taas Jeesus Kristus, joka kärsi minun kanssani ja itki kanssani surua. Silloin valitsin katkeruuden sijasta Jeesuksen. Muutamaa viikkoa myöhemmin huomasin vapautuneeni vihan lastista. Itselläni oli vain päätös, että haluan antaa anteeksi, Jumala hoiti loput."

Näin siis tri Veli-Pekka Joki-Erkkilä elämänsä suuresta käännekohdasta. Mikä valtava voima onkaan uskossa Jeesukseen ja Raamatun sanaan. Tahtosimpa nähdä sen miehen tai naisen, joka tämän kertomuksen kuultuaan väittää Joki-Erkkilälle, että Raamattu on merkityksetön vanha kirja, jolla ei ole sanottavaa nykyihmiselle.

Kiinnititkö huomiota siihen, että Joki-Erkkilä mainitsi Raamattua lukiessaan jo melko pian ymmärtäneensä, ettei hän voi valikoida, mitä Raamatun lausetta pitää totena ja mitä ei. Kun ihminen tosissaan ja totuutta etsien lukee Raamattua, sama Jumalan henki, joka on insipiroinut Raamatun tekstit ja vastaa niiden luotettavuudesta, vakuuttaa niiden lukijalle, että ne ovat totta ja että niissä on elämä. Lukija saa siitä sisäisen oivalluksen, kuten Joki-Erkkiläkin sai.

Tämä havainto on merkittävä sen vuoksi, että on esillä sellaista väärää teologiaa, jonka mukaan Raamatussa on Jumalan sanoja, mutta eivät suinkaan kaikki sanat tai jakeet ole sellaisia. Ihmiset, jotkut teologit etunenässä sitten itseriittoisen päättelynsä avulla erittelevät tekstejä Jumalan sanoiksi tai ajatuksiksi ja niihin, jotka eivät ole jumalallista alkuperää. On helppo ymmärtää, millaiseen suohon siinä joudutaan.

Kuultu kertomus toteuttaa samalla myös ihmeellisellä tavalla erään Raamatun jakeen, jota itse olen usein pohtinut. Kyse on Johanneksen evankeliumin 7. luvun jakeesta 17, jossa Jeesus sanoo: ”jos joku tahtoo tehdä hänen (Jumalan) tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani”. Toisin sanoen vain Jumalan tahdon noudattajalle avautuu kristillinen usko opetuksineen. Hän saa sen totuudellisuudesta, siitä, että se on lähtöisin Jumalasta, sisäisen vakuutuksen Jumalan hengen vaikutuksesta. Näinhän juuri kävi Joki-Erkkilän kohdalla ja arvaan, että monet teistä kuulijoista ovat kokeneet samoin eri elämäntilanteissa. Se todellisuus ei avaudu skeptikolle eikä kieltäjälle oppineisuudesta riippumatta, vain vilpittömälle etsijälle, Jumalan tahdon tekijälle. Tuo ihmeellinen Jeesuksen sisäinen tuntemus.

Mieleeni nousee Paavo Ruotsalaisen tapaus. Siitä on jo kauan. Se oli vuonna1799 ja tapahtumapaikkana Jyväskylä, seppä Högmanin paja. Sielunhädässä ollut Paavo oli saanut kuulla, että 200 kilometrin päässä Jyväskylässä on mies, joka on tullut tunnetuksi kyvystään hoitaa ihmisten sieluja. Hätä oli kova ja Paavon oli lähdettävä patikoimaan nuo pitkät peninkulmat. Päivien päästä hän tuli sepän pajalle ja purki sisäisen reppunsa, sen mikä painoi sielunhoitajan eteen. Högman kuunteli koko tarinan ja sanoi sitten Paavolle nuo unohtumattomat sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Jeesuksen, Kristuksen sisäinen tuntemus.” Se toteamus muutti Paavo Ruotsalaisen elämän. Hän sai vastaanottaa tuon ”sisäisen tuntemuksen” ja hänestä tuli eräs merkittävin Suomen kansan herättäjä.

Sama tuntemus on tarpeen tänäänkin. Muuten meiltä puuttuu elämästämme kaikkein tärkein.

Uusi testamentti ja Jeesus

Palataan vielä väitteisiin Raamatun, Jumalan sanan merkityksestä Uuden testamentin valossa. Silloin joudutaan välittömästi pohtimaan Jeesuksen, ihmiseksi tulleen Jumalan pojan elämää ja kuolemaa.

Eräs Internet-sivusto toteutti muutamia vuosia sitten tutkimuksen australialaisten keskuudessa siitä, kuka on historian merkittävin henkilö. Tutkimuksen ylivoimainen ykkönen oli Jeesus 54 %:n osuudella. Albert Einstein sijoittui toiselle sijalle 16 % kannatuksella. Kolmas oli Charles Darwin, jonka nimeen meillä monet vannovat, vaatimattomalla 9 % kannatuksella.

Kun elettiin 1960-lukua Mick Jagger julisti, että hänen yhtyeensä Rolling Stones on kuuluisampi kuin Jeesus. No, saattoi ollakin ainakin rokkaripiireissä, mutta väite

eli vain lyhyen aikaa ja oli joka tapauksessa vain väliaikatieto. Rollareiden suosio on hiipunut samassa tahdissa kuin miehet ovat ikääntyneet. Kohta hekin ovat vain muisto kevyen musiikin historian lehdillä.

Taitaa käydä niin, että 2.000 vuotta sitten tätä maanpiiriä tallanneen Jeesuksen nimi säilyy ihmiskunnan suurimpana nimenä loppuun asti. Sanotaan, että ”Elvis elää” tai että ”Sibelius elää musiikkinsa kautta”. Tosiasia kuitenkin on, että Elvis, Sibelius ja muut idolit ovat kuolleet ja nykyiset kuolevat jossain vaiheessa. Ainoa, joka on elossa, on Hän, joka astui ylös taivaaseen ja istuu nyt Isä Jumalan oikealla puolella. Tässä suhteessa Jeesus on ainutlaatuinen.

On muitakin seikkoja, jotka erottavat hänet kaikista muista ihmisistä. Yksi niistä on ajanlasku. Vuosiluvut ilmaistaan lyhentein eKr eli vuodet ennen Jeesuksen syntymää ja jKr vuodet Jeesuksen syntymän jälkeen. Näin Jeesus on ajanlaskumme vedenjakaja. Yksin tämän yksityiskohdan luulisi pudottavan maan pinnalle ne, jotka

edelleenkin pitävät Jeesusta jonkinlaisena myyttihenkilönä. Tämä tosiasia on kiusallinen kristinuskon vastustajille ja niille, jotka eivät halua hänen nimeään mainittavan

missään asiallisessa yhteydessä ja pitävät häntä enintään uskontoon kuuluvana, jos sinnekään. Sen vuoksi ilmaisua on pikku hiljaa muutettu. Yhä useammin näkee käytettävän ajanmääritystä eaa, ennen ajanlaskun alkua, esimerkiksi vuonna 150 eaa. Ilmaisu on epätosi, koska sellaista vuotta joka olisi ollut 150 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ei ole ollut  olemassakaan. Muttaepätotuudetkin kelpaavat, kun tarkoitus on eri tavoin häivyttää Jeesuksen persoona ja merkitys. Turha yritys sinänsä.

Kuten tiedetään Jeesus syntyi noin 2.000 vuotta sitten Betlehem nimisessä kaupungissa nykyisen Israelin alueella Maria nimiselle nuorelle naiselle. Raamattu kertoo, että Maria oli jo ennen odotusaikaansa saanut enkeliltä viestin: ”sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus”. Maria hämmästeli tätä ja sanoi: ”kuinka se on mahdollista, kun en miehestä mitään tiedä”. Enkeli vahvisti sen tapahtuvan Pyhän hengen vaikutuksesta ja ”sen vuoksi se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan pojaksi”.

Juutalaisten pyhissä kirjoituksissa, jotka vastaavat meidän Vanhaa testamenttiamme, oli ennustettu Vapahtajan syntymä muun muassa siten, että hän syntyy neitsyestä ja että syntymäpaikka on Betlehem. Niin myös tapahtui.

Neitseestä syntyminen on jo kauan ollut liberaaliteologiaa harrastavien epäuskon ja pilkan kohteena. Tämä asenne on vähitellen levinnyt myös tavallisten ihmisten keskuuteen, niidenkin, jotka edelleen kuuluvat kirkkoon ja suhtautuvat myönteisesti kristilliseen uskoon ja arvoihin. Aikamme järkeä korostava ajattelutapa hylkää suoralta kädeltä neitseestä syntymisen mahdollisuuden. Jeesuksen tapauksessa se ei kuitenkaan ole kovinkaan loogista. Jos ja kun Jumala on kristinopin ja uskontunnustuksen mukaan kaikkitietävä ja kaikkivoipa maailmankaikkeuden Luoja ja ylläpitäjä, Hänen mahdollisuutensa saattaa neitsyt raskaaksi, ovat mitä ilmeisimmät. Vai mitä ? Oikea vastaus kysymykseen neitseestä syntymiseen on yksinkertainen. Jos on olemassa kaikkitietävä ja kaikenvoiva, yliluonnollinen Jumala, neitsyt voi Hänen vaikutuksestaan tulla raskaaksi. Jos sellaista Jumalaa ei ole, Jeesus ei ole voinut syntyä neitsyestä.

Meillä on evankeliumissa täysin luotettava kertomus siitä, että synnyttäessään tähän maailmaan ihmiseksi tulleen Jumalan pojan Jeesuksen Maria oli neitsyt (ei miehestä mitään tiennyt). Tämä tosiasia osaltaan vahvistaa yliluonnollisen Jumalan olemassaolon. Tapahtuman tulisi mielestäni lisätä uskoa Jumalaan ja Raamattuun eikä suinkaan vähentää sitä.

Jeesuksen lapsuudesta tiedetään vähän. Joka tapauksessa hänen perheensä eli Nasaretissa. Siitä hän sai nimekseen Nasaretilainen. Hänen äitinsä oli Maria ja isäpuolensa Joosef. Tämä oli puuseppä/rakentaja ja tältä Jeesus sen ajan tavan mukaan oppi saman ammatin. Jeesuksella oli veljiä ja siskoja. Hän kävi sapattina synagoogassa ja tutki innokkaasti pyhiä kirjoituksia. Näin jatkui, kunnes hän täytti 30 vuotta. Silloin hän astui julkisuuteen ja alkoi toimia kiertävänä saarnaajana.

Se mitä silloin alkoi tapahtua ja mitä siitä seurasi, kaikki nuo ihmeelliset ja jännittävät vaiheet ovat draamaa parhaimmillaan. Ja niillä, varsinkin Jeesuksen ristinkuolemalla ja ylösnousemisella on merkitystä jokaisen ihmisen, sinun ja minun elämään. Halusimmepa sitä tai emme. Ja merkitys on aivan oleellinen, vailla vertaa.

Joh 3:16: ”sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”.

OLETKO JUMALAN ASIALLA?  OLETKO USKONSANKARI ?

Ef. 4: 25. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.

Tämä on apostolin ensimmäinen kehotus. Jos tahdomme täyttyä Pyhällä Hengellä, on meidän luovuttava kaikesta valheesta ja tultava läpikotaisin totuudellisiksi ja rehellisiksi.

Mielikuva mainonnan mullistaessa moraali- ja totuuskäsitteitä emme voi mukautua tämän maailmanajan mukaan tässä asiassa.

Mutta onko nyt tarpeellista sanoa myös Jumalan lapsille: ”Pankaa pois valhe ja puhukaa totta, myös antaessanne neuvoja lähimmäisillenne”.

Tämän asian noudattaminen tulisi olla itsestään selvyys Jumalan lasten keskuudessa, sillä sanasta sanaan käännettynä apostoli onkin kirjoittanut näin: ” Pantuanne pois valheen, puhukaa totta.” Tästä syystä valheen tulisikin olla Jumalan lasten keskuudessa voitettu asia.

Mikä uskonsankari olikaan Abraham!

Mehän nimitämme häntä uskon isäksi ja syystä kyllä. Ja kuitenkin tapahtui, että Aabraham valehteli. Kun hän meni Egyptiin Kanaanin maassa vallitsevaa nälänhätää pakoon, ilmoitti hän vaimostaan Saarasta, että hän on hänen sisarensa, koska hän pelkäsi henkeänsä. Kuningas noudatti Saaran luokseen liittääkseen hänet haaremiinsa. Saara olisi sortunut Egyptissä, ellei Jumala olisi tarttunut asiaan varjellakseen häntä. Täynnä häpeää täytyy Aabrahamin seisoa Faraon edessä, joka sanoo hänelle: ”Mitä oletkaan tehnyt minulle?” Hän ei voi vastata sanaakaan.

Useita vuosia kuluu ja sama tapaus toistuu. Silloin Abraham tulee Gerariin, ja taas hän nimittää Saaraa sisarekseen. Aikaisemmassa tapauksessa hän oli vielä uskonelämänsä alussa, mutta kuinka monella tavalla hän olikaan jo kokenut Jumalan uskollisuutta ja armoa!

Ja tästä huolimatta me näemme jälleen, että Abraham valehtelee. Mikä häpeä hänen edustamalleen Jumalan asialle!

Mikä valtava voima valhe onkaan meidän päivinämme?

On aivan kuin apostoli olisi nähnyt meidän päiviemme oloihin. Kukapa ei antautuisi valheen kiedottavaksi ja sidottavaksi. Valehteleminen on tullut niin yleiseksi, etteivät Jumalan lapsetkaan enää halua nähdä siinä mitään, jos he sanovat tai kirjoittavat sellaista, mikä ei ole totta. Kuinka vakavasti sanotaankaan Raamatun viimeistä edellisessä luvussa: ”Ilm. 21: 27. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

Oletko sinä uskonsankari?

Älä katso ympäristöäsi äläkä vetoa siihen, miten siellä tehdään. Katso Herraan Jeesukseen Kristukseen  ja omaan sieluusi ja sen autuuteen. Tai ehkä sinä sanot: Eihän sitä tarvitse olla niin kovin tarkka! Niin, monet sanovat näin; mutta Jumalan Hengellä täyttymistä saavat turhaan odottaa. Miten sinä voit olla uskon sankari ja samaan aikaan toimia niin kuin sielun vihollinen toimii valheen kaikella voimalla. ”Room. 3: 4. Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: "Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään."

Uskon sankari ja saastumaton sydän sekä Pyhän hengen voima.

Matt. 15: 18. Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

Ei ole aivan yhdentekevää mitä meidän suustamme tulee ulos, jos tahdomme olla uskonsankareita.

Ensin tarvitsemme uudestisyntymisen peson voidaksemme olla uskonsankareita.

Tiit. 3: 5. pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

Myös Abraham tarvitsi tätä uudestisyntymisen pesoa ja Pyhän Hengen uudistusta ja en voi parhaalla tahdollakaan uskoa, että sinä voisit olla Abrahamia suurempi uskon sankari.

1 Joh.  8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.  9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Tarvitsemme uudistusta ja syntien anteeksiantamusta , niin että voisimme olla uskonsankareita.

Haluan kuitenkin muistuttaa siitä , että mikäli olet rehellinen itseäsi ja Jumalaa kohtaan, niin hän antaa sinulle voiman kaikkeen edellä mainittuun.

Hebr. 13: 21. hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Johannes

SUURET ILLALLISET

Raamatussa, Luukkaan evankeliumin 14. luvun jakeissa 16-24 luemme seuraavasti: 

‘Niin hän sanoi hänelle: ”Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ‘Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina’. Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä. Toinen sanoi: Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä. Vielä toinen sanoi: Minä otin vaimon, ja sen tähden en voi tulla.

Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle. Ja palvelija sanoi: Herra on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa. Niin Herra sanoi palvelijalle : Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; sillä minä sanon teille,  ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava  minun illallisiani.’

Jeesus käytti tässäkin - kuten aina - helppotajuisia vertauksia, jotka hyvin ymmärrettiin. Ja niin mekin ymmärrämme. Tässähän tarkoitetaan itse Taivaan Jumalaa, joka kutsuu kaikkea ihmiskuntaa luokseen suureen illallisjuhlaan. Varsinaisesti se tulee olemaan  iankaikkisessa elämässä,   taivaan valtakunnassa. Mutta kuitenkin jo täällä maan päällä meidän tulee ratkaista suhtautumisemme, asenteemme Taivaan Jumalaan. Hän siis meille kaikille antaa nyt tarjouksen pääsystä suurille illallisille.

Nuo ensimmäiset kutsutut olivat kovin kielteisiä ja asettivat erilaisia maallisia asioitaan niin tärkeiksi, että halusivat jäädä pois näiltä illallisilta.

Valitettavasti Jumalan vastustaja on saanut ihmisten suurimman osan kääntämään Hänelle selkänsä ja siis elävät täysin vieraina Jumalalle.    Sellaisen asenteen ihmiskuntaan sai vihollinen siten kuin asia on lähemmin kerrottu Raamatun alussa syntiinlankeemuskertomuksessa.

Jotkut myös sanovat, että eihän Jumalaa ole olemassakaan. Raamattu kuitenkin - Psalmi 14.1- ‘HULLU SANOO SYDÄMESSÄNSÄ : EI OLE JUMALAA’.

Tietokirjojen mukaan luomakunnassa on esim. eläinlajeja varmaankin reilusti toista miljoonaa.   

On  siten täysin järjenmukaista uskoa, että käsitämme ja myös uskomme, että kaiken tuon on täytynyt tehdä YLILUONNOLLINEN,   VIISAS JUMALA.

Olkaamme mekin jo nuoruudessamme niin viisaita ja ymmärtäväisiä  elämässämme ja elämän ratkaisuissamme, että puoleltamme  hyväksymme Jumalan kutsun suurille illallisille, iankaikkiseen elämään.    Tämän armon ja mahdollisuuden on meille valmistanut Jeesus Kristus,    Jumalan Poika. Häneen kannattaa tutustua lähemmin ja Hänen  suosioonsa kannattaa hankkiutua. Hän on myös kerran ajan lopussa,   jonka asian myös Raamattu tarkoin selvittää, tuleva ja ottava lopullisen hallituksen. Hän on siis sellainen Suuri Kuningas, niin ajassa kuin iankaikkisuudessa, jonka illalliskutsu kannattaa ottaa täysin vakavasti.

Matias.

Tunnelmia vanhurskaitten majoissa

avioliitolaki äänestyksen jälkeen.

"Koti Uskonto ja Isämaa"

Kodin ja uskonnon arvojen hautajaiset:

Vietämme hiljaisen hetken avatun haudan

äärellä ja muistelemme isien ja äitien

kertomuksia sotiemme ajoilta, jolloin miehet

olivat rintamalla ja kotirintama metsissä,

pelloilla ja tehtaissa sekä kirkoissa

rukoilemassa turvanaan raamatun

vankkumattomat ja ikuiset arvot.

Jää nähtäväksi milloin arkku suljetaan

ja haudataan ja avataan tilalle pandoranlipas

nim. moraalisia kysymyksiä    

JEESUS EI PAKOTA KETÄÄN

Johanneksen evankeliumin jakeissa 6.66-68 – Uudessa Testamentissa, on: ”Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’TAHDOTTEKO TEKIN MENNÄ POIS?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’HERRA, KENEN TYKÖ ME MENISIMME? SINULLA ON IANKAIKKISEN ELÄMÄN SANAT’ ”

Eräässä tilanteessa tulivat Jeesusta seuranneet eräät ihmiset sellaiseen valinnan kohtaan, mistä seurasi edellä oleva vuoropuhelu. Tämä kohta kuitenkin, nähdäkseni, selvästi osoittaa, että JEESUS KUNNIOITTAA JOKAISEN IHMISEN VAPAATA TAHTOA.

Sen vuoksi meidän ihmistenkin, myös erilaisten uskontojen, kirkkokuntien ja muiden yhteisöjen tulisi toiminnoissaan kunnioittaa ihmisten vapaata tahtoa ja omantunnon ratkaisuja. Jopa maallinen perustuslaki sellaista edellyttää.

Viimeisten vuosisatojen kulttuurikehityksen arvokkaimpina saavutuksina on pidettävä oikeaa suvaitsevaisuutta ja kansalaisvapauksia, kuten uskonnon- ja omantunnon vapautta. Ketään ei tule pakottaa omaksumaan tai pitämään jotakin opinkäsitystä tms. Kunkin kohdalla arvokkain ja kestävin ratkaisu tulee siten, että hän saa viime kädessä itse JUMALAN KANSSA TUTKIA, MIKÄ ON TOTUUS. Jopa Suomen siviilioikeudellisissa sopimuksia koskevissa säännöksissäkin tarkoitetaan, ettei oikeudellisesti pätevää sopimusta voi syntyä, jos on käytetty pakkoa, viettelemistä tai esim. hänestä riippuvaa asemaa. Myös kysymyksissä, jotka merkitsevät liittymistä johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan, sellaisessa olemista tai siitä eroamista, tulee vastaavasti säilyttää samankaltainen – myös maallisen lain tarkoittama - yksilön tahdon ja omantunnon vapaus.

Vain siten myös Jumalan edessä löydetään totuus ja terve uskonelämä. Ja totuus on itse Herra Jeesus Kristus.

Mutta Hän, Herra Jeesus Kristus, ei ketään pakota seuraansa liittymään ja siinä olemaan, vaan Hän kutsuu rakkaudella ja lempeydellä. Hän myös tahtoo parantaa maailmassa saaduista haavoista.

Juuri noissa asioissa, mikä koskee yksilöihmisen vapaata tahtoa, on menneinä vuosisatoina – Euroopassakin – tehty suuria virheitä, jopa hirvittäviä rikoksia ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia vastaan, kun suuret kirkkolaitokset ovat katsoneet oikeudekseen kyseisten valtiovaltojen suostumuksella pakottaa, kiduttaa, jopa surmata sellaisia omantunnon ihmisiä, jotka ovat halunneet terveemmällä ja aidommalla tavalla lähestyä Jumalaa ilman ihmisten välitystoimia. 1. Tim. 2.5 nimittäin sanoo: ”---YKSI MYÖS VÄLIMIES JUMALAN JA IHMISTEN VÄLILLÄ, IHMINEN JEESUS KRISTUS”.

Niin sitten tapahtuneen kulttuurikehityksen ja valistuksen myötä on – varsinkin Euroopassa ja monissakin maissa – perustuslakeihin kirjattu se, että tunnustetaan yksilön ihmisoikeudet, joista uskon ja omantunnon vapaudet ovat kallisarvoisimmat. Näitä ei tulevaisuudessakaan saisi vesittää tai rajoittaa.

Uskon monen uskovan ja omantunnon ihmisen rukouksena olevan, että yleinen esivalta edelleenkin arvostaa näitä arvoja ja ihmisoikeuksia, mitkä todetaan myös YK:n julkaisemassa IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISESSA JULISTUKSESSA. Uskovat odottavat, että oma esivaltamme huolehtii siitä, että myös Suomen lainsäädännössä, suoranaisesti eikä epäsuorasti, rajoiteta tai kavenneta näitä saavutettuja perusoikeuksia ja –vapauksia.

Jokaisen uskovan, joka osaa rukoilla, tulisi ottaa erityiseksi ja keskeiseksi rukousaiheekseen esivalta ja edellä mainitut asiat. 1. Tim. 2.1-2.(Tässä tekstissä ovat viittaukset Raamattuun suom. Kr 1933-1938)

Klaus

Velkatalous on tullut tiensä päähän.

Valtaa ei voida enää ostaa omien eduilla.

Pikkuasioiden ympärillä näpertely johtaa

ajopuuteoriaan ja kansan kärsimyksiin.

Tyhjentyvät kirkot, seurakuntasalit, rukoushuoneet,

ja kaupunkien/kuntien vapaat kokoontumistilat

vapaasti vuokrattaviksi pientä kulukorvausta vastaan.

Kaikille uskonnollisille toimijoille ja hyväntekeväisyysjärjestöille,

joiden toiminta on raamatullista ja hyvien periaatteiden mukaista

kansalaisten aktivoimiseksi toimintaan yhteiseksi hyväksi.

Parasta sairauksien ennaltaehkäisyä ja työkunnon säilyttämistä.

nim. moraalisia kysymyksiä

TIEDÄMMEKÖ TULEVAISUUDESTA?

Me ihmiset, monet meistä, olemme kiinnostuneita tulevaisuudesta. Mutta jo heti tähän alkuun haluan sanoa, että ON TÄRKEÄTÄ SE, MISTÄ LÄHTEESTÄ HAEMME JA TAVOITTELEMME TIETOA TULEVAISUUDESTA. Lähteen tulee olla puhdas, oikea. Tällainen lähde on ennen kaikkea Raamattu, Jumalan Sana. Mutta Jumala voi meille puhua kyllä muillakin tavoilla – myös tulevaisuudesta. Jotkut harvat – ei kovin monet – ovat saaneet Jumalan ilmoituksia myös unien – jopa näkyjen ja ilmestysten kautta. Läheskään kaikki unet eivät ole merkitseviä.

Danielin kirjan 2. luvussa, jakeissa 1-2 sanotaan: ”NEBUKADNESSARIN TOISENA HALLITUSVUOTENA NÄKI NEBUKADNESSAR UNIA, JA HÄNEN MIELENSÄ OLI LEVOTON EIKÄ HÄN ENÄÄ SAANUT UNTA. SILLOIN KUNINGAS KÄSKI KUTSUA TIETÄJÄT JA NOIDAT, VELHOT JA KALDEALAISET ILMOITTAMAAN KUNINKAALLE HÄNEN UNENSA; JA HE TULIVAT JA ASTUIVAT KUNINKAAN ETEEN.”

Siinä siis näköjään Jumala antoi unen kautta tietoa miehelle, joka mahdollisesti ei ollut uskonnollinenkaan. Hän oli suuren valtakunnan, Uus-Babylonian, hallitsija, joka eli n. 600-500 luvuilla e.Kr. Hänen uninäkynsä sai sitten selittää eräs nuori mies nimeltä Daniel. Hän oli  tuohon valtakuntaan pakkosiirrettyjä juutalaisia. Tämä Danielin kirjan 2. luku kertoo laajasti tuon tapahtuman.

Tilanne muodostui noille selittämään kutsutuille vaaralliseksi, kun kuningas ei muistanutkaan unen sisältöä. Ja hän vaati miehiä kertomaan sekä unen että sen selityksen. Mutta sitten Jumala käänsi asian Danielin kautta Jumalan kunniaksi ja kaikkien asianosaisten parhaaksi. Ja meille jäi laaja kirjoitus, jota tutkimalla voi saada tiettyjä viitteitä Jumalan tulevaisuuden suunnitelmista – jopa tänne meidän aikaamme asti. Mutta Raamatussa on muuallakin paljon tietoa tulevaisuudesta.

Mielestäni ensimmäisinä niistä tulisi lukea asiaan liittyvät HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN OMAT PUHEET. Niitä löytyy ainakin Matt. 24 luvussa, Mark. 13. luvussa ja Luukk. 21. luvussa. Nämä ovat siis Uudessa Testamentissa. Ne koskevat varsin pitkälle juuri tätä lopun aikaa, missä nyt elämme.

Mutta Vanhassa Testamentissa on sitten pitkä rivi profeettoja, joista laajimmat ovat Jesajan, Jeremian ja Hesekielin kirjat. Ja Uudessa Testamentissa on profetiaa sisältävä laaja Johanneksen Ilmestys. Ja edelleen voi siihen asiaan kuuluvaa lukea vaikkapa 2. Tess. 2. luvusta.

Nuo kirjoitukset on tarkoitettu erityisesti Jumalan omille, uskoville, lohdutukseksi ja rohkaisuksi, jotta he kulloinkin tietäisivät, missä ajassa eletään, mitä aikaa ajan kello nyt osoittaa jne. Mutta toki muutkin saavat lukea. Jumalan omilla on nimittäin lopun ajassa oleva vaikeita aikoja. Ja sama koskee lopulta koko maailmaakin.

Mutta Jumalan omille on siitä perille pääsemisestä puhuva yksi valtavimmista Raamatun kohdista Ilm. 7.14-17: ”NÄMÄ OVAT NE, JOTKA SIITÄ SUURESTA AHDISTUKSESTA TULEVAT, JA HE OVAT PESSEET VAATTEENSA JA VALKAISSEET NE KARITSAN VERESSÄ. SENTÄHDEN HE OVAT JUMALAN VALTAISTUIMEN EDESSÄ JA PALVELEVAT HÄNTÄ PÄIVÄT JA YÖT HÄNEN TEMPPELISSÄÄN, JA HÄN, JOKA VALTAISTUIMELLA ISTUU, ON LEVITTÄVÄ TELTTAMAJANSA HEIDÄN YLITSENSÄ. EI HEIDÄN ENÄÄ TULE NÄLKÄ EIKÄ ENÄÄ JANO, EIKÄ AURINKO OLE SATTUVA HEIHIN, EIKÄ MIKÄÄN HELLE, SILLÄ KARITSA, JOKA ON VALTAISTUIMEN KESKELLÄ, ON KAITSEVA HEITÄ JA JOHDATTAVA HEIDÄT ELÄMÄN VETTEN LÄHTEILLE, JA JUMALA ON PYYHKIVÄ POIS KAIKKI KYYNELEET HEIDÄN SILMISTÄNSÄ.”

Mattias

Eutanasia = sairaan vanhuksen itsemurhan

tehokas avustaminen lääkärin toimesta.

Lakialoitetta eutanasian sallimiseksi Suomessa

perustellaan sillä, että vapautettaisiin ihminen

sietämättömistä kivuista ja kärsimyksistä.

Papit ja pastorit sekä lääkärit ovat kivun ja

kärsimyksen todellisia asiantuntijoita ja he

kyllä tietävät, että kipuun löytyy lääketieteellinen

vastaus mikäli tahtoa ja rahaa löytyy riittävästi.

Mutta kärsimykseen ei ole lääketieteellistä vastausta,

sillä siihen löytyy vastaus hyvästä elämästä,

joka karkottaa kuoleman pelon ja henkiset kärsimykset.

Oppikaamme naapurista. Ensin hävitettiin kirkot

ja kansan moraali joka johti vallan menettämiseen.

Tänään mahtimiehet nähdään vierailevan kirkoissa ja

pysyvät myös vallassa.

nim. moraalisia kysymyksiä

PYSTYTÄMMEKÖ OMAA KELPOISUUTTAMME?

Raamatussa, Room. 10.3-jakeessa on sanottu: ”Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.”

Kun ihminen ei ole oikealla tavala saanut itselleen vastaanottaa kelpoisuutta Jumalan edessä, niin hän pystyttää, rakentaa ja pönkittää itse tehtyä kelpoisuuttaan. Koko ajan hän pelkää, että se voi kaatua. Mutta eikö olisi parempi antaakin sellaisen kaatua, mikä ei kuitenkaan ikuisuusnäkökulmassa tule kestämään?

Tämän kirjoittaja on antanut omien tekojen ja kelpoisuuksien kaatua. Niillä ei ole arvoa. Sensijaan on suurta ja suloista kaatua ja särkyä suuren Kaikkivaltiaan Jumalan ja Hänen Poikansa eteen, joka on ristillä antanut puolestamme ainoan kelpaavan sovitusuhrin. Jumalalla on suuri armo ja aneteeksiantamus.

Jesajan kirjan jakeessa 64.6(5) sanotaan: ”KAIKKI ME OLIMME KUIN SAASTAISET, JA NIINKUIN TAHRATTU VAATE ON KAIKKI MEIDÄN VANHURSKAUTEMME ---”.

Myös kuningas Daavid oli kokenut Jumalan suuren armon ja laupeuden eli armahtavaisuuden. Siksi hän – erään virheen tehtyään – sanoo (2. Samuel 24.14): ”Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä Hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta”.

Tule Sinäkin ja antaudu kaikkien asioidesi kanssa Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan käsiin, sillä Hänestä on sanottu 1.Joh.1.9-jakeeessa: ”Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa medät kaikesta vääryydestä.” Ja edelleen 1. Joh. 2.1: ”---meillä on Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.”  Hän siis on meidän Puolustajamme ja Välimiehemme. Kun tulemme Hänen luoksensa, niin ihmisten syytökset jäävät omaan arvoonsa.

Joonas

KUKA ASUU SYDÄMESI HUONEESSA?

Nehemian kirjan jakeissa 13.4-9 luemme seuraavaa: ”MUTTA SITÄ ENNEN OLI PAPPI ELJASIB TOBIAN SUKULAINEN, JOKA OLI ASETETTU MEIDÄN JUMALAMME TEMPPELIN KAMMIONHOITAJAKSI, SISUSTANUT HÄNELLE SUUREN KAMMION, JOHON ENNEN OLI PANTU RUOKAUHRI, SUITSUKE, KALUT JA JYVÄ-, VIINI- JA ÖLJYKYMMENYKSET, JOTKA OLIVAT MÄÄRÄTYT LEEVILÄISILLE, OVENVARTIJOILLE, SEKÄ PAPEILLE TULEVA ANTI. TÄMÄN KAIKEN TAPAHTUESSA EN MINÄ OLLUT JERUSALEMISSA; SILLÄ ARTAHSASTAN, BAABELIN KUNINKAAN, KOLMANTENAKYMMENENTENÄ TOISENA HALLITUSVUOTENA MINÄ OLIN MENNYT KUNINKAAN LUO. MUTTA JONKUN AJAN KULUTTUA MINÄ PYYSIN KUNINKAALTA LOMAA JA PALASIN JERUSALEMIIN.”

”JA KUN MINÄ TULIN HUOMAAMAAN, MINKÄ PAHAN ELJASIB OLI TEHNYT TOBIAN EDUKSI, SISUSTAESSAAN HÄNELLE KAMMION JUMALAN TEMPPELIN ESIPIHOISSA, PAHASTUIN MINÄ SUURESTI,”

”ja minä heitin kaikki Tobian huonekalut ulos kammiosta ja minä käskin puhdistaa kammiot ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kalut, ruokauhrin ja suitsukkeet.” (KR 1933).

Jos uskova luopuu Jumalasta, tulee hänen sydämensä huoneeseen varsin pian vihollisen eli vastustajan edustaja, luopumuksen henki, asumaan ja isännöimään. Edellä kerrotusssa tapahtumassa oli yhteen temppelin esipihan huoneista päästetty asumaan Tobia-niminen mies, joka jo mm. Neh. 2.10- jakeen mukaan oli osoittautunut Jumalan viholliseksi ja Hänen suunnitelmiensa vastustajaksi. Nyt hän oli saanut haltuunsa ja käyttöönsä sen tilan, missä aikaisemmin oli säilytetty Jumalalle kuuluvia asioita ja esineitä, ruokauhria, suitsuketta ym.

Mutta, kun Jumalan palvelija NEHEMIA, sitten tuli paikalle, kuuli hän tuosta asiasta ja pahastui siitä suuresti. Vihollinen oli vallannut alaa temppelin rakennuksen sisällä. Tämä vertauskuva voi vastata vaikkapa nykyajankin uskonnollisia ihmisiä. Sellaisista apostoli Paavali on kirjoittanut Tiitus-kirjeen jakeessa 1.16: ”HE VÄITTÄVÄT TUNTEVANSA JUMALAN, MUTTA TEOILLAAN HE HÄNET KIELTÄVÄT, ---”.

Niin sitten Nehemia meni ja HEITTI ULOS kaikki tuon Tobian huonekalut, ja tuo tuo kammio puhdistettiin, ja sitten TUOTIIN TAKAISIN Jumalan temppelin esineet.

Onko Sinun sydämesi kammio joutunut väärän isännän haltuun ja käyttöön? Onko Jumalan palveluksen asiat ja esineet viety – pikku hiljaa, vähin äänin – pois Sinun sydämestäsi ja elämästäsi? Jos noin on,  tee kiiruusti parannus, suunnanmuutos! Heitä ulos kaikki vihollisen asiat ja välineet Sinun sydämestäsi ja elämästäsi! Ja anna jälleen tulla sydämeesi ja elämääsi Jumalalle kuuluvat asiat, Jumalan Sana, rukous, Jumalan palveleminen! Kun sen teet ja niin ja todella puhdistaudut Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä ja veressä kaikesta synnistä, saastaisuudesta ja tämän maailman hengestä, niin jälleen saat kokea sitä entistä sisäistä iloa ja rauhaa sydämessäsi! Sinä kuulut silloin jälleen Jumalalle ja saat tehdä jälleen Hänen tekojansa!  Sydämesi temppeliin on silloin kiitoksen ja ylistyksen veisaajatkin – kuoro – asetettu jälleen paikalleen, oikeaan virkaansa (vrt. Neh. 13.11). Jälleen on Sinulla pelastusvarmuus ja ijankaikkisen elämän toivo!

Osmo

Suomen kansan enemmistön (75%)

moraalinen asenneilmasto ammentaa

tietopohjan Raamatun arvomaailmasta.

Tuloerojen ja leipäjonojen jatkuva

kasvu johtaa yllättäviin vaalituloksiin ja

ääritapauksissa epätoivoisiin tekoihin. 

Nimim. moraalisia kysymyksiä.

ARVOKAS TEHTÄVÄ.

1Tim.1-6. Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,

kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän Vapahtajallemme,

joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden.

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa.

Jeesus sanoi, että totiset rukoilijat rukoilevat Isää Hengessä ja totuudessa. Se tarkoittaa sitä, että he elävät Hengen johdatuksessa, tehden parannusta kaikista synneistänsä. Tällöin Pyhä Henki ei heitä jätä, vaan opastaa ja johdattaa heitä kaikkeen totuuteen, että heissä syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesusta kohtaan.

Vaatiiko minua ja sinua Kristuksen rakkaus rukoilemaan, niin uskossa olevien kuin uskosta osattomienkin puolesta, että he pelastuisivat. Ettei, vaan havaittaisi kenenkään jääneen taipaleelle, vaan kaikki pääsisimme perille Herran luokse niin, ettei Kristuksen ristin kuolema menisi hukkaan yhdenkään kohdalla. Nuoruudessani laulettiinkin; ” Ei yhdeltäkään saisi peittyä, miksi Karitsa on kuollut ristillä”.

Ystävä, Jeesus rukoilee omiensa puolesta Isän oikealla puolella. Hän sanoi, että Hän tahtoo, että Hänen omansa olisivat siellä, missä Hänkin on. Hän on taivaan kirkkaudessa, ja rukoilee sinun puolestasi. Hän tahtoo vetää sinua lähemmäksi itseään, että kuulisit Hänen äänensä ja tekisit Hänen tahtonsa, ja saisit elämän ja yltäkylläisyyden.

2Aikak.7:13,14,15. Jos Minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos Minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos Minä lähetän ruton kansaani,

mutta Minun kansani, joka on otettu Minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät Minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin Minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.

Nyt Minun silmäni ovat avoinna, ja Minun korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa.

Eikö Suomessa olekin monenlaisia, aivan kuin heinäsirkkoja, kalvamassa tämän kansan hyvinvointia. Tarpeeksi ei ole rukoiltu. Paholainen on viritellyt ansoja, ja syössyt maata turmioon, ja syössyt ihmisiä monenlaisten paheiden orjuuteen, joista eivät pääse omin voimin vapauteen, eikä toisten ihmistenkään avulla. Siksi on rukoiltava elon Herraa, että Hän varustaisi ja lähettäisi väkevän Pyhän Hengen täyttämiä työmiehiä eloonsa. Niin, että sairaat paranisivat ja kahleissa olevat vapautuisivat Kristuksen vapauteen. Herrahan sanoi, että nyt Minun silmäni ovat avoinna, ja korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa. Hän odottaa rukouksia, että saisi vastata niihin, ja saisi siunata tätä maata ja kansaa.

2Aikak.29:11. Älkää siis lapseni olko leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan Hänen edessänsä ja palvelemaan Häntä, olemaan Hänen palvelijansa ja suitsuttamaan Hänelle.

Eikö ole riemullista se, että Herra itse on valinnut meidät, rukoilemaan, kiittämään ja ylistämään Häntä. Pyytäkäämme siis, että Herra poistaisi meistä kaiken leväperäisyyden, joka on kuin sinilevän myrkky uskovan elämässä. Olemme taivaan kansalaisia, Jumalan lapsia, pappeja ja Jumalan perillisiä. Nosta katseesi ylös, suuntaa ajatuksesi taivaallisiin, jossa meillä on yhdyskuntamme. Ja me odotamme Herran Jeesuksen paluuta noutamaan omiaan luoksensa. Vähän aikaa vielä, ja Hän tulee. Tämä elämä on silloin taakse jäänyttä elämää, ja uusi ihmeellinen elämä alkaa. Pyrkikäämme siis tuntemaan ja tekemään Herran tahto, vielä jäljellä olevina elämämme päivinä. Aili

Raamatullinen vastuun kantaminen

Muistutan pappeja, pastoreita ja hengellisiä työntekijöitä

siitä suuresta vastuusta, mikä heillä on julistajina, sielunhoitajina

ja esirukoilijoina sekä rippi-isänä ja äitinä.

Nimim. moraalisia kysymyksiä

SISÄINEN  LUOPUMUS

Hebr.  3.12-14  -jakeissa luemme :

VELJIEN  JA  SISARTEN  TULISI  TÄSSÄ ASIASSA VALVOA TOINEN TOISTAAN

’ 12. Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,

13. vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;

14. sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti. ’

Tuollainen  sisäinen luopumus  voi aivan  salaa,  huomaamatta,  elämän  kiireiden keskellä  hiipiä  elämässä ja sydämessä vallitsevaksi.   Ulkonaisesti  ollaan  kyllä niin kuin ennenkin,  esim.   kerran kuukaudessa  näyttäydytään  seurakunnan ehtoolliskokouksessa jne.  Eikä sitä nyt  haluaisi puolisolle tai  uskoville  sukulaisillekaan  tunnustaa,  että on jo sisäisesti  luopunut,  ja muut ’arvot’ ovat  jo tulleet päällimmäisiksi.

Kestätkö,  jos   uskonveljesi tai sisaresi  tuollaisessa valvovassa mielessä tulisi  kanssasi juttelemaan ?  Tai,  olisiko peräti  jo seurakunnan tasolla  julistuksen painopistettä syytä muuttaa tähän suuntaan ?

Sellainen  tila  on kuitenkin  vaarallinen,  sillä jo tuossa  13.  jakeessa ilmaistaan,  miten käy,  ellei  valvota  :    Voi synnin pettämänä  paatua !

Tuo jae  14  sitten puolestaan  ilmaisee sen,  että  tulee  pysyä loppuun asti samassa  vahvassa  luottamuksessa.  Jo tuokin kohta  tuomitsee vääräksi senkin opin,  että  ’kerran uskossa, aina uskossa’ !

NOIN EI KUITENKAAN  TARVITSISI  TAPAHTUA

Noin ei kuitenkaan tarvitsisi  tapahtua,  vaikka  tästä  - erityisesti  koskien nyt elettävää viimeistä aikaa -  on jopa apostoli Paavalin kirjoituksin  profetoitu (2. Tess.  2. luku).

APOSTOLI  PIETARIN KEHOTUS

Vahvistettakoon  tämäkin asia myös toisella  todistajalla.  Apostoli Pietari nimittäin kirjoittaa  (2. Piet.  3.17 - 18) seuraavasti :

’ 17. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne,

18. ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. ’

MIKÄ  ON  OMA  LUJA  POHJA  JA  PERUSTUS ?

Ainakin  apostoli  Paavali  sanoo  sen  hyvin selkeästi.   1.  Kor.  2.  luvun  jakeissa 1 – 5  hän,  nimittäin,   kirjoittaa :

’ 1. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.

2. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.

3. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,

4. ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,

5. ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. ’

SISÄISTÄ  LUOPUMUSTA  ON  SE,   KUN  LAKATAAN  JULISTAMASTA  JEESUSTA  KRISTUSTA – RISTIINNAULITTUNA !

Nykypäivienkin  seurakuntia  ja uskovia  vaanii  sama  sielunvihollinen ja hänellä  sama ansa,  kuin tuolla  Korintossa  näyttää  käyneen. 

1. Kor.  1. luvustahan käy nimittäin esille  ( 1. Kor. 1.17 18 ),   että ihmisten  viisaus,  ihmisten  hieno esiintyminen -  niin puheissa  kuin lauluissakin -  oli tullut   Korintossa  niin etualalle ja vallitsevaksi,   ettei  sanaa rististä,  RISTIINNAULITUSTA  KRISTUKSESTA,   enää kuulunutkaan,  vaan  vain jotakin muuta !

Mutta juuri siitä tuo Paavali,  aivan  isällisesti,  tahtoi  huomauttaa ja palauttaa  takaisin  sille  oikealle  ja lujalle  perustukselle.  Muutoin ollaan kadotuksen tiellä !

Tähän loppuun sopii  vielä  Hebr.  10.35 – 39 -  jakeet :

’ 35. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.

36. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.

37. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;

38. mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen."

39. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. ’

Ottakaamme mekin kaikki  erityisesti tuo viimeinen  jae  ’käteemme’  ja  uudelleen  solmikaamme  liittomme  Herran Jeesuksen, Ristiinnaulitun,  mutta kuitenkin Kuninkaamme,   kanssa !

Arthur

SATA LAMMASTA – YKSI KADONNUT

Jeesuksen vertaukset olivat hyvin käytännön läheisiä. Niinpä seuraavakin kohta Raamatusta liittyy läheisesti tuon ajan – noin 2000 vuotta sitten – elinkeinoihin ja töihin:  ”Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen: Jos jollakin on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä yhdeksänkymmentäyhdeksän  erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa. Minä sanon teille: Samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.” (Luukkaan 15.3-7).

Tässä vertauksessa pääopetus varmaankin on se, että Jeesus välittää yhdestäkin sielusta. Yksikin on hänelle tärkeä. Toinen seikka tässä on se,  että pelastus on yksilöllinen ja henkilökohtainen asia. Pelastukseen ei tulla noin vain joukon mukana. Se vaatii Sinun oman halusi ja ratkaisusi.  Tässäkään ei Jeesus puhunut joukon mukana kulkemisesta. Mutta sitten kun olet suostunut Herran omaksi, tulee se tietenkin tunnustaa muillekin. Muutoin et saa voimaa syntiesi ja muiden asioidesi voittamiseen.

Ne 99 saivat tuona hetkenä jäädä sinne paikoillensa ja tuo paimen keskitti voimansa ja aikansa tuon YHDEN etsimiseen. Hän ei sitä halunnut jättää  erämaan petojen hampaisiin. Hän halusi etsiä TUON YHDEN, KADOKSIIN JOUTUNEEN. Kuule ystäväni, JEESUS KRISTUS ON TÄSMÄLLEEN TUOLLAINEN HYVÄ PAIMEN TÄNÄ PÄIVÄNÄ. Jos siis myönnät olevasi eksyksissä, ja et löydä tietä – kuin seinä on Sinun edessäsi – niin kuule tänä päivänä: AVUSI HUUDA JEESUSTA KRISTUSTA, JUMALAN POIKAA. Hän on Mestari pelastamaan. Hän johdattaa Sinulle ensineuvot ja antaa haavoihisi ENSIAVUN, LÄÄKITYKSEN.  Ei se kadoksissa oleva lammas muuta voinut tehdä kuin hädissään huutaa.  JA PAIMEN KUULI  JA KUULEE TÄNÄ PÄIVÄNÄ. Hän tulee suuren voimansa ja taitonsa kanssa avuksi sinulle.

Antti

RAKKAUDEN KÄSKY

Room.13: 10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.

(Pahantekijä vihaa hyväntekijää paljastumisen pelossa.) (Varas vihaa poliiseja.)

(Piilosyntinen vihaa profeettoja.) Teon motiivi ja tarkoitus ratkaisee hyvä/paha?  

1 Joh.4: 8. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

(Jumalan tarkoitusperät ja teot tähtäävät aina hyvään lopputulokseen.)

1 Joh.4:16 Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

(Tutkistele tekojesi ja sanojesi päämääriä ja tavoitteita. Itsekkäitä? Ahneita? Ylpeitä?)

Efes.3: 19. ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

(Oikeassa olemisen tarve vai Kristuksen rakkauden tunteminen.)

Matt.22: 36. "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'

38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'

40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

1 Tim.2:3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

(Näkyykö tämä Jumalan tahto sinun puheissa, teoissa ja valinnoissa?)

Johannes

SUPERMARKETKRISTITTY

Oletko sinä supermarketkristitty? Törmään näihin kiireisiin kristittyihin kovin usein. Ei heitä kiinnosta raamattutunnit joissa tutkitaan Jumalan sanaa, eikä rukouskokoukset, joissa kysellään Jumalan tahtoa ja johdatusta elämään. He ovat niin kiireisiä. että heillä ei ole aikaa.

Supermarketkristitty tarkkailee nettiä ja lehti-ilmoituksia ja on hyvin perillä Hengellisestä tarjonnasta. Täällä on hyvä musiikkitarjous ja tuolla superevankelista. Lisäksi löytyy monenlaisia ylistystapahtumatarjouksia, kuvaelmia ja tanssiesityksiä puhumattakaan ulkomailta Suomeen rahdatusta monenkirjavasta tarjonnasta.

Supermarketkristitty tietää pitkäaikaisella kokemuksella mitkä Hengelliset tarjoukset antava parhaat elämykset ja tunnelataukset viihdekokemuksista puhumattakaan. Tämän arvioinnin jälkeen hän tietää tarkalleen minne milloinkin kannattaa mennä. Hänellä on laaja ystäväpiiri ja paljon aikaa viettää puhelimessa heidän kanssaan. Häntä tympii oman seurakunnan kuivat ja hänen mielestään aikansa eläneet tavat ja tottumukset tilaisuuksista puhumattakaan.

Supermarketkristitty on kuin tehokkain mainostoimisto joka johtaa samankaltaisesti ajattelevia.

Koska kaikki supertarjoukset ovat kohtuullisin kustannuksin saavutettavissa, niin ruokahalu kasvaa syödessä. Tämä kaikki vanha on aivan nynnyä, tulee tehdä jotain aivan uuta ja repäisevää.. Supermarketkristityn ystävät yhdessä perustavat jotain aivan uutta ja ainutkertaista.

Kaikki maallinen viisaus ja taito, sekä markkinointikokemus laitetaan liikkeelle, mutta Raamattu Jumalan sana taisi unohtua. Kyllä kai se riittää, että vakuutetaan itselle ja toisille tämän olevan ehdottomasti Jumalan tahto ja lopulta jopa uskotaankin niin olevan kunnes masennus ja tulevaisuuden pelko valtaavat ajatusmaailman. ( Maailma on paha, seurakunnat ovat pahoja, ystävät pettävät jne.jne.)

Supermarketkristitty palaa ristin juurelle ja polvistu Jumalasi eteen unohda itsesi ja pyydä” Herra minun Jumalani anna minulle anteeksi, että olen pannut sinut palvelemaan itseäni, mutta voisinko vielä saada sen armon että voisin alkaa palvella aidosti Sinua ja kirkastaisit mitä voisin tehdä niillä pienillä leivisköillä joita olet minulle antanut.”

Jori

Moniarvoinen yhteiskunta ja

seurakunta luo erilaisuuden sietokykyä

ja tasapainoa, mutta mentäessä

niin pitkälle, että hämärtyy

käsitys oikeasta ja väärästä

joudutaan ennemmin tai

myöhemmin vaikeuksiin.

Lisäksi paljaiden taloudellisten arvojen ja

sen tuomien lainalaisuuksien

varaan ei voi yhteiskuntaa ja

seurakuntaa yksin rakentaa niin,

että se olisi kestävällä pohjalla.

nimim. moraalisia kysymyksiä

USKOVAN SOTA-ASU VAELLUKSESSA

JOHDANTO

Uskovana eläminen on taistelua. Paavali käyttää kuvaa roomalaisen sotilaan taisteluvarustuksesta. Tämän sotilaan aseet ovat kuitenkin yhtä lukuun ottamatta puolustus-, ei hyökkäysaseita. Vastustajina eivät ole toiset ihmiset, yhteiskunta, valtio, köyhyys, sairaus eikä epäoikeudenmukaisuus vaan saatana ja pahuuden henkivallat.
Yksin Herra vahvistaa taisteluun. Uskovan on tietoisesti pukeuduttava Jumalan antamiin taisteluvarustuksiin. Vain siten hän kykenee tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelussa pystyssä pysyen.

I. SOTA-ASUUN PUKEUTUMISEN PERUSTA
Raamatun Sana tuo selvästi esille sota-asun tarpeellisuuden. Paavali mm. myös selittää, miksi se on tarpeen.. "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet" (Efesolaiskirje 6: 11).
Vahvistukaa Herrassa! Kaikki se, mitä Paavali kirjoittaa sota-asusta, tiivistyy tähän kehotukseen. Pukeutuminen on oleellinen osa vahvistumista. Tämän takia uskovalla täytyy olla sota-asu, sillä taistelu ei ole maallista vaan hengellistä taistelua. Se, mitä me näemme silmillä ja kuulemme korvilla, on vain tämän todellisen taistelun seurausta. Todellinen kamppailu käydään henkivalloissa. Usein on niin, että kun me aloitamme jotakin hengellistä työtä, varsinainen taistelu on jo käyty silloin, kun rukoillen valmistauduttiin tehtävään.

Esikuvamme

Meidän Herramme ja esikuvamme Jeesus ei ainoastaan ollut Hengen johdatuksessa, vaan Hän myös suoritti palvelustehtävänsä Hengen avulla. Evankeliumeissa ei itse asiassa puhuta paljoa siitä, miten Henki teki Jeesuksen kykeneväksi palvelustehtävässään. Mutta kerran selväksi tehty asia ei tarvinnut toistoa. Jeesuksen palattua Hengen voimassa Galileaan, voima ilmeni ensin Hänen opetuksessaan ja sitten Hänen eri tehtävissään.
Ennen kuin Jeesus oli tehnyt yhtään ihmettä, olivat ihmiset Kapernaumissa hämmästyksellä lyötyjä Hänen opetuksestaan. Hengen voitelu Hänen opetuksessaan sai heidät tuntemaan Hänen arvovaltansa ja jotakin, jota he eivät koskaan olleet kokeneet kaikkien niiden vuosien aikana, joina he olivat kuunnelleet kirjanoppineita. Uutiset tästä toiminnasta levisivät nopeasti.
Näin kun meillä on esikuva, tulee meidän kulkea Hengen johdatuksessa. ".ja Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen."(Jeremia 31:9.) Voimme rohkeasti luottaa Sanan ilmoittamaan lupaukseen.

II. MILLOIN TULEE KÄYTTÄÄ TÄTÄ ASUA?

Taistelu on käyty silloin, kun me rukoillen valmistauduimme tehtävään. Erityisen mielenkiintoinen tässä on sana "pukekaa." Taistelumme ei ensisijaisesti ole valloitussotaa, vaan puolustussotaa. Todellinen sota, taistelu, jolloin vihollinen kukistettiin ja maa valloitettiin, käytiin jo 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Siellä Jeesus voitti kaikki vallat ja voimat ja valloitti takaisin sen, mikä petoksen kautta menetettiin aikoinaan Eedenin paratiisissa. Saatana tietää ajan käyneen vähiin, mutta hän koettaa vielä pelata aikaa ja viedä mukanaan niin monta kuin suinkin.
Nyt tullaan tärkeään kohtaan. "Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet" (Efesolaiskirje 6:11.) Siihen tulee valmistautua etukäteen. Tässä on aivan selvä kehotusmuoto "pukekaa". On vähän myöhäistä ruveta hakemaan sadetakkia kotoa, jos on jo alkanut sataa kaatamalla. Samoin hengellisissä asioissa on välttämätöntä olla valmiina. Kyseessä ei ole myöskään mikään passiivinen olotila tai jossakin määrätyssä tilanteessa oleva tila. Ei, vaan se on tila, johon hengessä olemme valmistautuneet. Ongelmat ja vaikeudet eivät tietenkään poistu. Mutta huomaamme, että on voimia kestää ne ja että on luottamus siihen, että Jumala vie näiden vaikeiden asioiden läpi.
Hengellinen valmiustila on seurausta siitä, että on uudestisyntynyt. Jumalan tehtävänä ei ole ristiinnaulita lihaa puolestamme, vaan meidän on se itse tehtävä. Meidän tulee tietää uusi asemamme Kristuksessa. Se ei ole paikallaan olemista, vaan hengen olemista uudessa tilassa. Vihollinen käy ympäri, joten tulee olla valmiina koko ajan Hengen sota-asussa. Tämä sota-asu voidaan pukea ylle, kun olemme vastaanottaneet henkilökohtaisesti Jeesuksen Kristuksen.

III. MITÄ NÄMÄ VARUSTEET OVAT?

Vertauksessa puhutaan seitsemästä eri taisteluvarusteesta. On seistävä päättäväisesti lujalla Kristus-perustalla. Asua kannatteleva vyö kuvaa totuutta. Uskonvanhurskaus suojaa haarniskan lailla koko olemusta. Kenkinä jaloissa on alttius julistaa evankeliumia aina maan ääriin asti. Uskon kilpi suojaa vihollisen ulkoapäin tulevilta nuolilta, jotka sattuessaan polttavat kipeästi. Varmuus Kristuksen täytetystä työstä suojaa päätä (mieli). Jumalan sana on Hengen miekka, jolla raivataan tietä eteenpäin.
Voimaa ei kuitenkaan anneta silloin, kun emme ole halukkaita sitä vastaanottamaan. Kyse on myös oman sydämemme asenteesta. Varustautuminen on aktiivista, sisäistä valppautta Hengessä. Voiman pysymisen eräs ehto on että ollaan auktoriteetin alla. Pyhän Hengen johdossa.

Totuuden vyö

Vyöllä on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin, se pitää meidän varustuksemme kasassa, housut jalassa ja haarniskan kiinni. Olisi aika noloa, jos sotilaan housut tippuisivat nilkkoihin kesken taistelun. Toiseksi, vyöhön kiinnitetään miekka siksi aikaa, kun sitä ei käytetä. Miekka on helppo tempaista tarvittaessa nopeasti vyöstä. Asua kannatteleva vyö kuvaa totuutta. Vyö on siis taisteluvarustuksessa tarpeellinen kapine.
Myös hengellisessä sota-asussamme vyö on tärkeä, sillä se on totuus. Uskoon tullessa ihminen tulee tuntemaan totuuden, ja totuus tuo esiin rakkauden. Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä"(Johannes 14:6). Totuus on myös todellinen rakkaus joka karkottaa pelon pois, sekä tuo elämän.
Emme voi pitää vyöllä todellista Sanan miekkaa, ellemme ole kokeneet rakkautta, joka tulee anteeksiantamuksesta ristin sovitustyön kautta. Meidän on myös alistuttava taivaallisen auktoriteetin alle. Jos siis meissä on valhetta, vyönämme ei olekaan totuus vaan vilppi. Silloinhan meissä on jotakin vihollisen omaa, ja sillä on meihin yliote. Raamattu sanoo, että me, jotka olemme tulleet uskoon, olemme tulleet totuuteen Jumalan lasten valtakuntaan pimeyden valtakunnasta. Olemme tulleet valoon, joka voittaa pimeyden teot. Ennen elimme valheessa, mutta nyt totuudessa.
Edellä mainittujen seikkojen lisäksi sota-asun vyöllä on syvempiä merkityksiä, jotka liittyvät Raamatun kokonaisilmoitukseen. Ensinnäkin Jeesus rukoilee Isää näin: "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus" (Johannes 17:17).
Raamattu, Jumalan Sana on myös kantava ja koossapitävä voima uskovan elämässä. Jumalan Sana on uskovan todellinen auktoriteetti. Se antaa meille toivoa, ravitsee meitä, auttaa kasvamaan hengellisesti ja opettaa tuntemaan Jumalan tahtoa elämässämme.
"Totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" (1. Johanneksen kirje 5:20)."Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala" (Johannes 1:1). Eli meidän sota-asumme vyö, joka on totuus, on Sana. Sana on Jeesus, joka on totinen. Me vyöttäydymme siis itse Kristukseen. Hän on sota-asumme vyö. Ilman Pyhän Hengen todellista läsnäoloa elämässämme meillä ei ole hengellistä vyötä.

Vanhurskauden haarniska

"Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska" (Efesolaiskirje 6:14).
Vanhurskaus ja vanhurskauttaminen ovat käsitteitä jotka kuuluvat kristillisen uskon kaikkein tärkeimpiin perusteisiin. Ne ovat itse asiassa oikeudenkäyntiä koskevia termejä. Ne merkitsevät sitä, että Jumala julistaa ihmisen vanhurskaaksi vapauttaen synnin syyllisyydestä. Tällöin henkilön hyväksi luetaan Jumalan (Kristuksen) vanhurskaus, Kristuksen tähden (propter Christum), uskon kautta (per fidem). Vanhurskauttamisen perustana on itse asiassa Kristuksen sovitustyö. Syntimme lasketaan kuuluvaksi Hänelle. Vanhurskauttaminen on henkilökohtainen ja omaksutaan yksin uskon kautta (sola fide), so. luottamalla Kristuksen työhön. (Raamatun iso tietosanakirja: 6233).
Hengellinen haarniska on hyvin tärkeä osa varustusta. Se suojelee meidän vartaloamme, sydäntä ja keuhkoja. Jos haarniska on näin tärkeä, niin mikä on tämä vanhurskauden haarniska? Meidän haarniskamme, suojapanssarimme, on itse asiassa se vanhurskaus, joka annetaan lahjana. Se on lahja, jonka eteen emme ole voineet tai voi mitään tehdä, paitsi, että otamme sen vastaan. Se ei tule itsestään eikä automaattisesti. Vanhurskaus suojaa meitä kaikilta saatanan syytöksiltä ja kiusauksilta. Me voimme aina vedota siihen, että Jeesus on maksanut kaikki meidän syntivelkamme.
Uskonvanhurskaus suojaa koko olemustamme kuin haarniska. Tämä lahjana saatu vanhurskaus ei kuitenkaan ole yksin totuus. Totuus on se, että Jeesus itse on uskovan vanhurskaus. Jeesus on täydellinen ja synnitön Jumalan Poika, ja Hän on täyttänyt Isän tahdon täydellisesti niin, että Hän on vanhurskaus. Jeesuksessa on kaikki se, mitä Jumala vaatii: pyhyys, puhtaus, totuus, täydellisyys, vanhurskaus. Näin ollen voidaan sanoa, että usko Jumalan Poikaan on meidän vanhurskautemme eli haarniskamme. Tämä jää kuitenkin mitättömäksi, ellei ihminen ota sitä vastaan ja elä siitä. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Roomalaiskirje 10:17).
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja (Roomalaiskirje 3: 23-28).
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta" (Roomalaiskirje 1:17). Näin ollen uskova ei voi olla paikallaan oleva, vaan usko laittaa hänet liikkeelle.
"Sana on meitä lähellä, meidän suussamme ja sydämessämme: se on se uskon sana, jota me saarnaamme" (Roomalaiskirje 10:8). Kun tunnustamme suullamme, kuka on meidän Herramme, ja uskomme sen sydämessämme, niin pelastumme. Usko tekee meille mahdolliseksi olla tehokkaita Jumalan valtakunnassa ja miellyttää Jumalaa. Kaikki, mitä Jumala tekee, perustuu uskoon.

Vanhurskaus uskon kautta

Paavali osoittaa, että meidän toivomme on paremmassa vanhurskaudessa kuin lain kautta, sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Laki ei voi toivoa saavuttavansa todellista vanhurskautta tai edes auttavansa sen saavuttamisessa, sillä me odotamme innolla uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. "Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko" (Galatalaiskirje 5:5).
"Usko on avain. Usko tekee sen, mitä laki ei pysty, silloin kun usko toimii ja vaikuttaa rakkauden kautta, rakkauden ilmapiirissä. Silloin voimme odottaa Jumalaa tyydyttävää vanhurskautta Hengen vaikuttaessa uskon tai Hengen kautta, joka saadaan rakkauden herättämän uskon välityksellä" (Horton: 185).

Alttius rauhan evankeliumille

"Ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille." (Efesolaiskirje 6:15). Kenkinä jaloissa on alttius julistaa aina maan ääriin asti evankeliumia. Pelastus synnyttää toimintaa. Kun ihminen tulee uskoon, hänelle tulee halu kertoa evankeliumi muillekin. Hyvät kengät ovat mukavat jalassa, ne suojaavat, lämmittävät ja suojelevat. Hyvillä kengillä voimme kävellä pitkiä matkoja, mutta huonot kengät hankaavat nopeasti jalkamme rakoille. Siksi on tärkeää, että hengellisen sota-asumme kengät ovat hyvät kengät.
Meidän kenkämme ovat alttius ja nimenomaan alttius julistaa evankeliumia. Pietari neuvoo kirjeessään, että olisimme aina valmiina vastaamaan kysyjille toivomme perustuksesta. Sota-asumme yksi tärkeä osa on alttius. Se, että alttius on kengät, kuvaa sitä, että etenemme. Raamatullinen tosiasia on se, että Herra ei tee mitään ilman suostumustamme. Meillä on kaiken aikaa vapaa tahto tehdä tai olla tekemättä, ja siksi alttius evankeliumille ja yleensä hengellisille asioille on niin tärkeä. On hyvä myös muistaa, että viime kädessä kuitenkin Jumala itse on se, joka vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, kun annamme Hänelle siihen luvan.

Uskon kilpi

"Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet."( Efesolaiskirje 6:16). Kilpi on puolustusvarustus. Se on voittava usko. Sillä sotilas suojaa itseään vihollisen ammuksilta ja iskuilta. Taisteluvarustuksessamme kilpi on uskomme. Saatanan hyökkäykset ovat aina meidän uskoomme kohdistuvia. Ellei pyritä kyseenalaistamaan uskoamme, pyritään kuitenkin vahingoittamaan suhdettamme Jumalaan. Saatanan tärkein tavoite on saada meidät horjutetuksi siitä asemasta, jossa me Kristuksessa olemme ja johon meidät on asetettu, kun tulimme uskoon. Siksi on tärkeää, että syvään juurtunut usko on kilpemme.
Uskon on oltava sellaista, joka takertuu Sanaan, itse Jumalaan, ja pistää kaiken luottamuksen häneen. Meidän uskomme pitäisi perustua aina Jeesuksen täytettyyn työhön. Siinä on valtava voima, koska Jeesus on voittanut vihollisen. Se on voittava usko. "Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä" (Job 29:14).
On tärkeää, että puhumme Jumalan Sanaa myös itsellemme. Silloin ruokimme hengellistä ihmistämme elämän leivällä. Usko tulee siitä, että kuuntelemme voideltua Jumalan Sanaa. Se on miekka sotiessamme paholaista vastaan. Sanat, joita puhumme, hallitsevat meitä. Sanat kantavat joko uskoa tai pelkoa ja tuottavat sen kaltaisuutta. Jumalan kyky vapautuu meissä suumme sanojen kautta ja saa aikaan sen, että pääsemme kiinni Hänen sanoihinsa ja voimaansa.
Meidän tulee puhua Jumalan Sanaa. Olemme vastuussa kielestämme, ja sen tulee olla henkemme hallinnassa. Ainoastaan ja vain Jumalan avulla kieli voidaan kesyttää. Sanan puhumisen seurauksena se tuo parantumisen. Sanan kielellä voimme virvoittaa väsynyttä, olla rohkaisemassa Sanan viisaudella. "Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen" (Sananlaskut 15:4).

Pelastuksen kypärä

".ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana" (Efesolaiskirje 6:17). Kypärä on se osa taisteluvarustuksesta, joka suojaa päätä. Varmuus Kristuksen täytetystä työstä suojaa päätä, mieltä. Yhdessä kilven ja haarniskan kanssa nämä suojaavat ruumista. Tässä sanotaan, että "ottakaa vastaan". Se viittaa nimenomaan siihen, että pelastus tarjotaan meille lahjana, armosta. Se, että kyseessä on kypärä, viittaa päähän, meidän järkeemme.
Uskoon tuleminen ei ikinä ole pelkkä tunteisiin perustuva asia, vaan siinä tarvitaan meidän ymmärryksemme päätös. Meidän täytyy haluta tulla uskoon, ja meidän täytyy päättää tulla uskoon, täytyy vastaanottaa se lahja. Kuitenkin sen lopullinen ja alkuun paneva voima ihmisessä on Jumalan rakkaus. Hengellisessä taistelussa kypärä on tärkeä senkin vuoksi, että usein kiusaukset tulevat meidän ymmärryksemme kautta. Tarvitsemme suojaa sekä puhdistusta ajatusmaailmassamme. Lisäksi Paavali viittaa tässä pelastusvarmuuteen.
"Pelastuksen kypärä" tarkoittaa, että tiedämme lupaukset, ja uskomme niihin. Niiden kautta meillä on pelastusvarmuus, ja tieto tästä armosta tuo meille rohkeutta ja voimaa elää uskossa silloinkin, kun kohtaamme kiusauksia ja vaikeuksia. Jumala meissä on suurempi. On päätettävä hallita. Olemme uudesti syntyneet uudeksi luomukseksi. Meidän tulee olla jatkuvassa yhteydessä Jumalan kanssa eikä epäillä Jumalan kykyä toimia tänäänkin.

Hengen miekka

Ja sitten meidän varustuksemme ainoa ase, miekka. Kuten Paavali sanoo toisaalla, meidän aseemme eivät ole maallisia, vaan voimallisia hajottamaan alas linnoituksia. Meidän aseemme on Sana.
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili (Heprealaiskirje 4:12,13).
Jumalan sana, eli hengen miekka, raivaa tietä eteenpäin. Kun Jeesus oli erämaassa kiusattavana, Hän aina puolustautui Kirjoituksella. Jokaisen kiusauksen kohdalla hän vetosi siihen, mitä on kirjoitettu. "Henki tietää asioita, joita pää ei tiedä, koska Pyhä Henki asuu Kristityn hengessä" (Hagin: 59). Pyhän Hengen työtä ei voida aina ymmärtää ihmisen ymmärryksellä.
Alkupuolella tuli jo ilmi, että Sana on myös totuus, joka pyhittää meidät. Ennen kaikkea korostuu se, että todellinen Sana on Jeesus. Tässä Heprealaiskirjeen kohdassakin Sanasta puhutaan elävänä ja käytetään persoonamuotoa - Hän. Ensisijaisesti siinä viitataan kirjoitettuun sanaan, mutta myös Jeesukseen. Molemmilla on myös osittain sama tehtävä, koska molemmat kertovat Jumalasta. Raamatusta me opimme kaiken, mitä Jumalasta tulee ja voi ymmärtää. Samoin Jeesus itsekin sanoo Johanneksen evankeliumissa, että hän on tullut ilmoittamaan Isän, ja että joka on nähnyt Pojan, on nähnyt myös Isän. Hengellisessä taistelussa Raamattu kokonaisuudessaan on välttämätön. Se opettaa, kasvattaa, ravitsee, ojentaa, rohkaisee ja johdattaa meitä.
Nyt olemme käyneet läpi hengellisen sota-asun, ja huomaamme siinä yhden erikoisen piirteen. Kyse ei olekaan siitä, että pukeutuisimme joihinkin yksittäisiin asioihin, vaan Paavali kuvaakin yhtä ja samaa asiaa monella tavalla. Kristus itse on sota-asumme ja aseemme.


Miten tähän pukeudutaan?
"Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta" (Efesolaiskirje 6:18).
Niin kuin jo aiemmin on tullut ilmi, jokaisen uskovan voiman salaisuus on syvä Jumalasuhde. Sitä voi ylläpitää rukoilemalla. Paavali korostaa rukouksen ja anomisen tärkeyttä: "rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä". Tulee rukoilla Hengessä ja sitä varten valvoa. Valvominen ei tarkoita sitä, että silmät ristissä sinnittelemme yömyöhään, ja valvomme. Ei, vaan se tarkoittaa, että pyrimme kiinnittämään huomiomme Jeesukseen ja pysymään Hänessä. Sitä on valvominen.
Sota-asumme saa voimaa myös esirukouksista. Meillä on yhteinen taistelu, ja siksi meidän tulee muistaa muitakin uskovia rukouksissamme. Nämä yhdessä vaikuttavat sen, että pysymme Kristuksessa ja sitä kautta olemme pukeutuneet ja kestämme siinä toinen toistamme tukien.

IV. MIHIN TARVITAAN TÄTÄ SOTA-ASUA?

Kristittynä tarvitsemme sitä jokapäiväisessä elämässämme. Ei riitä, että vain silloin tällöin pukeudumme siihen, koska vastustaja käy ympärillä joka hetki kuin kiljuva jalopeura. Hänen tarkoituksensa on saada murrettua pois uskovan elämässä oleva asu. Pyhä Henki meissä yhtyy Jumalan sanaan. Siinä on Logos ja Rema yhdessä.
Jos ei ole Jumalan voimaa, ei ole myöskään auktoriteettia. Sitä ei voi ottaa vain silloin tällöin kristityn ollessa hengellisessä tehtävässä tai toimessa. Sen tulee olla koko ajan paikasta riippumatta ihmisen vaelluksessa. Sen vaikutuksesta ja voimasta voimme olla rohkealla mielellä. Voimme kuulla Jumalan äänen ja olla kuuliaisia Hengen johdatukselle. Tämän sota-asun avulla vältytään houkutuksilta ja vihollisen juonilta. Silloin ollaan voittajia Jumalan armeijassa. Tiedetään, että olemme sodassa ja Jumalan antamassa auktoriteetissa.

V. YHTEENVETO

Jumalan sana on uskovan elämän suurin auktoriteetti. Tämän todellisen taistelun ymmärtäminen tapahtuu astumalla sisään uskossa. Uskossa nähdä ja ottaa vastaan se asema, joka on valmistettu Jeesuksessa. Otettu vastaan pelastus ja nähdään että kaikki nämä aseet ovat esikuvassamme. Häneen katsomalla me muutumme. Näissä varusteissa voidaan olla täysin levossa, koska taistelu on Hänen.
Uskova, uudestisyntynyt on syntynyt hallitsemaan Jumalan alamaisuudessa paholaisen ja hänen tekojensa yli. Hän ei ole syntynyt olemaan ja elämään pelossa ja masennuksessa. Hän on luotu ottamaan vastaan Jumalan antama elämä ja vapauttamaan sen toisille maailmaan. Uskoa siihen, mitä Jumalan sana sanoo. Ei siihen mitä silmillä näkee. Olla valmis seisomaan auktoriteetissa Jumalan sana jalkojen alla. Kun kristitty on kuuliainen Sanan tekijä, hän on myös sen antamassa suojeluksessa. Sana alkaa elää ihmisessä. Sota-asumme turvin Jumalan antama johdatus tuo yhä enemmän uusia haasteita. Taisteluvarustuksessa ollessa ei tapahdu kompromisseja vihollisen kanssa, vaan silloin voidaan kaukaa jo havaita tämän juonet ja kavaluudet. Sotatantereella ei tehdä kompromisseja. Kun ollaan pukeutuneina sota-asuun, ollaan armeijassa, joka kulkee voittajana. Voittajana kohti päämäärää ja tähän pääsemiseksi edetään ja kasvetaan hengellisessä elämässä koko ajan, ollaan valmiina astumaan uudelle tasolle elämässä ja ottamaan vastaan uusia haasteita. Kuljetaan voittajan alamaisuudessa palvelijana, jonka Jumala aikanaan korottaa.

Raimo

Kansalaisten tyytyväisyys ja hyvinvointi?

Joudumme tulevaisuudessa arvioimaan uudelleen arvomaailmamme ja käsityksemme pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.  On kuitenkin muistettava historian opetus siitä, että Jumalan lakiin (kymmenen käskyä) perustuvat yhteiskunnat ovat aina menestyneet parhaiten ja kansalaisten onnellisuus ja tyytyväisyys on kaikkein korkein.

Jumalan Itse antamien 10 käskyn kunnioittaminen kunniaan.

KUOLEMAN SYNNIT JA NIIDEN SEURAAMUKSET

Tästä asiaa tulee esille 2 Samuelin kirjan luvusta 11 ja lumme sen:

2 Sam.11: 2. Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltansa ja käveli kuninkaan linnan katolla, että hän katolta näki naisen peseytymässä; ja nainen oli näöltään hyvin ihana. 3. Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: "Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo." 4. Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, joka juuri oli puhdistautunut saastaisuudestaan. Sitten tämä palasi kotiinsa. 5. Ja vaimo tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: "Minä olen raskaana."  

6. Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: "Lähetä minun luokseni heettiläinen Uuria." Ja Jooab lähetti Uurian Daavidin luo. 7. Ja kun Uuria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka sota menestyi. 8. Ja Daavid sanoi Uurialle: "Mene kotiisi ja pese jalkasi." Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja kuninkaan lahja seurasi häntä. 9. Mutta Uuria panikin maata kuninkaan linnan oven eteen kaikkien muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa. 10. Kun Daavidille ilmoitettiin: "Uuria ei ole mennytkään kotiinsa", sanoi Daavid Uurialle: "Tulethan sinä matkalta, mikset mennyt kotiisi?" 11. Mutta Uuria sanoi Daavidille: "Arkki ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee."

12. Niin Daavid sanoi Uurialle: "Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin minä huomenna päästän sinut menemään." Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä

13. Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan ja juotti hänet juovuksiin. Mutta illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.

14. Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana.

15. Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: "Pankaa Uuria eturintaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi." 16. Piirittäessään kaupunkia Jooab asetti Uurian siihen paikkaan, missä tiesi urhoollisimpien miesten olevan.

17. Kun sitten kaupungin miehet ryntäsivät ulos ja ryhtyivät taisteluun Jooabin kanssa, niin väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui, ja myöskin heettiläinen Uuria kuoli.

18. Sitten Jooab lähetti ilmoittamaan Daavidille kaikki, mitä taistelussa oli tapahtunut. 19. Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: "Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki, mitä sodassa on tapahtunut, 20. niin kuningas ehkä kiivastuu ja sanoo sinulle: 'Miksi menitte niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että ne ampuvat muurilta? 21. Kuka surmasi Abimelekin, Jerubbesetin pojan? Eikö nainen heittänyt muurilta jauhinkiveä hänen päällensä, niin että hän kuoli Teebeksessä? Miksi menitte niin lähelle muuria?' Sano silloin: 'Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria on kuollut.'" 22. Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan. 23. Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: "Ne miehet olivat meille ylivoimaiset ja ryntäsivät meitä vastaan ulos kedolle, mutta me työnsimme heidät takaisin portin ovelle saakka. 24. Silloin ampujat ampuivat muurilta sinun palvelijoitasi, ja kuninkaan palvelijoita kuoli; myöskin palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli." 25. Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: "Sano näin Jooabille: 'Älä pane sitä pahaksesi, sillä miekka syö milloin yhden, milloin toisen; taistele urheasti kaupunkia vastaan ja hävitä se.' Rohkaise häntä näin."

27. Mutta kun suruaika oli ohitse, lähetti Daavid ottamaan hänet linnaansa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Mutta se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä.

Seuraavista Raamatun teksteistä luemme miten ihminen voi ylpistyä ja luulla, että Jumala ei näe. Tai ihminen luulle, että kun hän pysyy maallisen lain sallimissa rajoissa, niin kaikki on sallittua.

2 Sam. 12: 1. Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: "Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä. 2. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. 3. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. 4. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa." 5. Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: "Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma. 6. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut." 7. Mutta Naatan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. 8. Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja antanut herrasi vaimot sinun syliisi; ja minä olen antanut sinulle Israelin ja Juudan heimot. Ja jos tämä olisi vähän, niin minä antaisin sinulle vielä sekä sitä että tätä. 9. Miksi sinä olet pitänyt halpana Herran sanan ja tehnyt sitä, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa sinä olet ottanut vaimoksesi.

Daavid oli niin sokea, että vaikka Naatan väänsi esimerkin lampaista, hän ei mitään huomannut.

Hän antoi kuoleman tuomion eikä tajunnut, että esimerkki kohdistui häneen itseensä. Näin sokaisee

himo ja ylpeys.

Naatan julistaa Daavidille näistä kahdesta kuoleman synnistä koituvat seuraamukset:

10. Sentähden ei miekka ole milloinkaan väistyvä sinun suvustasi, koska olet pitänyt halpana minut ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon. 11. Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringon nähden. 12. Sillä sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin ja auringon nähden.'

Daavidin katumus ja anteeksianto:

13. Niin Daavid sanoi Naatanille: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Naatan sanoi Daavidille: "Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.

Jumalan vihollisten oikeutetun pilkan seuraamukset (evankeliumin sanoma tulee pilkan kohteeksi):

14. Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva."

Haluan tällä kirjoituksella avata ymmärtämään, että niistä synneistä, jotka Mooseksen lain mukaan tuomitaan kuolemalla, niin nekin saadaan anteeksi, mutta emme voi välttää niiden tuomilta seuraamuksilta. Meidän keskuudessa on paljon ihmisiä, jotka kantavat elämässään näitä seuraamuksia.  Mutta tulee muistaa, että synnit on anteeksiannettu.

Matt.16: 24. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Heikki

TUKAHDUTETTU VIHA

Oletko kokenut elämässäsi niin suuria vastoinkäymisiä, että ne ovat jättäneet sinuun pysyvät jäljet ja vaikuttavat vielä tänäkin päivänä elämääsi. Kannat syviä syyllisyyden haavoja elämässäsi ja haluaisit hyvittää jollakin tavalla, mutta koet. että se ei ole enää mahdollista. Tämä hyvittämisen tarve näkyy sinun seurakunta- ja ihmissuhteissasi. Haluat olla aktiivinen ja tehdä mahdollisimman paljon hyvää saadaksesi sisäistä tyydytystä ja menneisyyden hyvitystä

Hengellisten yhteisöjen toimintakulttuuri nojaa Raamattuun ja Jumalan sanana. Se on asettanut sinulle ylipääsemättömiä vaikeuksia ja tästä syystä olet kehitellyt täydellisen selityskokoelman. Koet olevasi näiden omien järjenpäätelmien mukaan täydellinen ihmisten ja Jumalan edessä. Kuitenkin totuus on että täydellinen anteeksiantamus ei ole koskaan tullut voimaan sinun kohdallasi ja tästä syystä sielunvihillinen on päässyt synnyttämään sinussa piilevä vihan.

Tämä johtaa siihen, että elämäsi on jatkuvaa näyttelemistä ja kulissin kiillottamista. Se vie sinulta elämän ilon ja synnyttää katkeruuden ja vihantunteita. Haluat vetäytyä etäämmälle seurakuntayhteydestä, etkä päästä ketään liian lähelle itseäsi. Et kestä liian läheisten ohmissuhteiden tuomia paineita, koska ne saattavat järkyttää täydellisyyden tunnettasi.

Ainoastaan totuus tekee vapaaksi. ks. Joh.8:32

Miten voimme palata totuuden lähteille voidaksemme saavuttaa vapauden ja elämän ilon. Jumalan sana opettaa meille, että joka tunnustaa ja hylkää, niin hänelle koittaa laupeus ja anteeksiantamus.

Olet varmaankin tunnustanut monta kertaa, mutta hylkääminen ja täydellinen unohtaminen on jäänyt tekemättä. Tulee muistaa, että sen minkä Jumala on anteeksiantanut, niin Hän ei sitä muistele ja tästä syystä ei sinunkaan tule muistella, vaan hyljätä kokonaan.

Tämä merkitsee sitä, että myös sinun kohdallasi astuu voimaa Jeesuksen opettama rukous: Matt.6: 12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; On tullut aika antaa yksipuolisesti anteeksi niille jotka ovat meitä vastaa rikkoneet puhumattakaan sitä, että annamme itsellemme anteeksi. Tämä mahdollistaa sen, että voit unohtaa eikä mitään hyvittämisen tarvetta enää ole olemassa. Voit katsella elämää avoimin silmin ja sen eteesi tuomia mahdollisuuksia.

Voit myös hakeutua luotettavan sielunhoitajan autettavaksi, niin että pääset vapaaksi ja jatkamaan hyvää elämää mihin Jumala on sinut kutsunut.

Matti

JEESUS EI PAKOTA KETÄÄN

Johanneksen evankeliumin jakeissa 6.66-68 – Uudessa Testamentissa, on: ”Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’TAHDOTTEKO TEKIN MENNÄ POIS?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’HERRA, KENEN TYKÖ ME MENISIMME? SINULLA ON IANKAIKKISEN ELÄMÄN SANAT’ ”

Eräässä tilanteessa tulivat Jeesusta seuranneet eräät ihmiset sellaiseen valinnan kohtaan, mistä seurasi edellä oleva vuoropuhelu. Tämä kohta kuitenkin, nähdäkseni, selvästi osoittaa, että JEESUS KUNNIOITTAA JOKAISEN IHMISEN VAPAATA TAHTOA.

Sen vuoksi meidän ihmistenkin, myös erilaisten uskontojen, kirkkokuntien ja muiden yhteisöjen tulisi toiminnoissaan kunnioittaa ihmisten vapaata tahtoa ja omantunnon ratkaisuja. Jopa maallinen perustuslaki sellaista edellyttää.

Viimeisten vuosisatojen kulttuurikehityksen arvokkaimpina saavutuksina on pidettävä oikeaa suvaitsevaisuutta ja kansalaisvapauksia, kuten uskonnon- ja omantunnon vapautta. Ketään ei tule pakottaa omaksumaan tai pitämään jotakin opinkäsitystä tms. Kunkin kohdalla arvokkain ja kestävin ratkaisu tulee siten, että hän saa viime kädessä itse JUMALAN KANSSA TUTKIA, MIKÄ ON TOTUUS. Jopa Suomen siviilioikeudellisissa sopmuksia koskevissa säännöksissäkin tarkoitetaan, ettei oikedellisesti pätevää sopimusta voi syntyä, jos on käytetty pakko, viettelemistä tai esim. hänestä riippuvaa asemaa. Myös kysymyksissä, jotka merkitsevät liittymistä johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan, sellaisessa olemista tai siitä eroamista, tulee vastaavasti säilyttää samankaltainen – myös maallisen lain tarkoittama - yksilön tahdon ja omantunnon vapaus.

Vain siten myös Jumalan edessä löydetään totuus ja terve uskonelämä. Ja totuus on itse Herra Jeesus Kristus.

Mutta Hän, Herra Jeesus Kristus, ei ketään pakota seuraansa liittymään ja siinä olemaan, vaan Hän kutsuu rakkaudella ja lempeydellä. Hän myös tahtoo parantaa maailmassa saaduista haavoista.

Juuri noissa asioissa, mikä koskee yksilöihmisen vapaata tahtoa, on menneinä vuosisatoina – Euroopassakin – tehty suuria virheitä, jopa hirvittäviä rikoksia ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia vastaan, kun suuret kirkkolaitokset ovat katsoneet oikeudekseen kyseisten valtiovaltojen suostumuksella pakottaa, kiduttaa, jopa surmata sellaisia omantunnon ihmisiä, jotka ovat halunneet terveemmällä ja aidommalla tavalla lähestyä Jumalaa ilman ihmisten välitystoimia. 1. Tim. 2.5 nimittäin sanoo: ”---YKSI MYÖS VÄLIMIES JUMALAN JA IHMISTEN VÄLILLÄ, IHMINEN JEESUS KRISTUS”.

Niin sitten tapahtuneen kulttuurikehityksen ja valistuksen myötä on – varsinkin Euroopassa ja monissakin maissa – perustuslakeihin kirjattu se, että tunnustetaan yksilön ihmisoikeudet, joista uskon ja omantunnon vapaudet ovat kallisarvoisimmat. Näitä ei tulevaisuudessakaan saisi vesittää tai rajoittaa.

Myös Suomessa on lähiaikoina tulossa esille uskonnonvapauslain uudistus. Uskon monen uskovan ja omantunnon ihmisen rukouksena olevan, että yleinen esivalta edelleenkin arvostaa näitä arvoja ja ihmisoikeuksia, mitkä todetaan myös YK:n julkaisemassa IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISESSA JULISTUKSESSA. Uskovat odottavat, että oma esivaltamme huolehtii, ettei tulevassa lainsäädännössä, suoranaisesti eikä epäsuorasti, rajoiteta tai kavenneta näitä saavutettuja perusoikeuksia ja –vapauksia.

Jokaisen uskovan, joka osaa rukoilla, tulisi nyt ottaa erityiseksi ja keskeiseksi rukousaiheekseen esivalta ja edellä mainitut asiat. 1. Tim. 2.1-2.   

Klaus

OLIKO  LOOTIN  HURSKAUS  KOMPROMISSILUONTOISTA ?

YLEISTÄ

Sana ’kompromissi’  voi monen  silmissä kuulua  jotenkin  kyseennalaisena.  Mitenkähän  asia on Raamatun valossa.  Sopivana esimerkkinä meille tarjoutuu  Aabrahamin veljenpoika Loot,  mutta  muitakin esimerkkejä voi löytyä.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan  11. ja 12.  –luvuissa on kerrottuna siitä, miten  nuo mainitut miehet eräiden omaistensa kanssa olivat  Jumalan ohjauksen mukaan  lähteneet omasta kotimaastaan ja tulleet siihen  maahan,  jonka  Jumala heille oli osoittanut.  

Sanotun  1. Moos. 13. luvussa  sitten  kerrotaan,  miten  heidän  tiensä erosivat.  Jakeissa  1. Moos. 13.1  -  9  on kerrottuna :

” 1. Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan.

2. Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa.

3. Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä,

4. siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä.

5. Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.

6. Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua.

7. Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

8. Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.

9. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."  ”

KIISTOJA JA ERIMIELISYYKSIÄ  VOI SYNTYÄ

Meistä  saattaa olla hämmästyttävää,  että  jo noissa  - jotenkin alkeellisemmissakin  -  oloissa saattoi  syntyä  aivan samanlaisia  tilanteita  kuin  on myös  nykyaikana.

Eihän se ole  nykyäänkään  mitenkään harvinaista,  että   jotkut,  jotka  tähän  asti  ovat olleet  yhteistoiminnassa,   yht’äkkiä huomaavatkin,   että rinnakkaisen yhteiselon tielle nouseekin vaikeuksia.

Ja  lienee  varsin  tavallista,   että  taloudelliset kysymykset,  kysymykset  intressirajoista (lue :  vallasta) jne.,  nousevat  esille.  Taikka jotkut  muut pienemmätkin  kysymykset   voivat  nousta  ratkaisevaan  merkitykseen.

ERÄS  VARHAISEN  APOSTOLISEN  AJAN  ESIMERKKI

Apostolien Tekojen  15.35 – 41  jakeissa  luemme :

” 35. Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.

36. Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on."

37. Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi.

38. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.

39. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.

40. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle.

41. Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja Kilikian vahvistaen seurakuntia. ”

Siis  henkilökysymyksistä nousi  tämä eräs  ensimmäisistä erimielisyyksistä.  Tiettävästi  Paavali ja Barnabas  jälleen  myöhemmin  ojensivat toisilleen  veljen käden,  mutta  tuossa  tilanteessa  he  erkanivat.

Mutta  se hyötypuoli  siinä oli  Jumalan  työn  kokonaisuuden  kannalta,  että  nyt  työhön lähtijöiden  määrä ja vaikutus itse asiassa kaksinkertaistuivat.  Sitähän  Taivaallinen Isämme  vastaavissa  tapauksissa nykyään  myös  odottaa,  että  veljet – vaikka ei yhdessä voidakaan työskennellä -  ovat silti valmiit  - puolin ja  toisin -  antamaan  anteeksi (vrt.  Matt. 6.14).

Paavalista  kyllä  saamme  kuvan,  että  hänen  edustamansa  hurskaus  ei  ollut  -  ainakaan  keskeisissä  kysymyksissä -  kompromissihakuista.  Eräs selvimmistä  Paavalin periaatteellisista lausumista on  Gal.   1.10-12 :

” 10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.

11. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;

12. enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. ” 

Siten  Paavalilla  näyttää  olleen  vanhurskauden  peruskysymyksissä  hyvin selkeä  näkemys  siitä,   millainen  asioissa on  JUMALAN  TAHDON MUKAINEN  LINJA.  Korostan sitä,  että  Jumalan tahdon  kuitenkin  - sellaisena kuin sen sitten yleensä ymmärrämme,  on oltava ensisijaisesti  ratkaiseva seikka.

Ja  niin käsitän  olleen myös  Aabrahamilla.  Palatkaamme edelleen sinne  1.  Mooseksen kirjan  13. lukuun.   Siellähän  patriarkka  Aabram  ratkaisi  syntyneen  riitakysymyksen  -  ei puuttumalla  yksityiskohtiin  laidunmaiden  jakamisesta,  vaan  ehdotti,  että  Loot  aivan  sovinnossa  lähtisi  laumoineen  omaan  suuntaansa.  Aabram joka tapauksessa  antoi  Lootin  ensimmäisenä – päältä  -  valita  suunnan.  Niin  vanhurskas mies tekeekin.  Hän,  Aabram,  tiesi,   että  Jumalan siunaus se lopulta  rikkaaksi tekee – ei oma vaiva siihen mitään lisää (vert.  SNL 10.22).

Abram  -  myöhemmin  Aabraham   -  ei siis  lähtenyt  taistelemaan  ja  kiistelemään  saavuttamistaan asemista  jne.  muista oikeuksistaan.  Seurakuntaelämässäkin voi  olla parempi,  ettei  seurakuntaa tehdä  erimielisyyksien  temmellyskentäksi,  vaan että ne,  joilla on erilainen näkemys,  hakeutuvat  sellaiseen  suuntaan,  minkä kohdallaan paremmin kokevat   Jumalan johdatukseksi. 

Abram siis antoi Lootin  valita päältä.  Ja Lootin ratkaisusta  luemme  1. Moos.  13. luvussa jakeissa 10 – 11 :

” 10. Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa.

11. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. ”

Tässä  siis  tapahtui  Lootilla  perustavaa laatua oleva suuntaratkaisu.  Hänen  elämänsä  suunnaksi ja ’johtotähdeksi’   muodostui aineellisen hyvinvoinnin tavoittelu.  Ja tätähän nykyäänkin niin monet tavoittelevat.

Paavalilla  oli kerran  eräs – ilmesesti aika lupaava työtoveri nimeltä Deemas (Kol. 4.14),  mutta  2. Tim.  4.10- jakeessa Paavali sitten kirjoitti :

” 10. Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan ---”.

Monet  kyllä pitävät  varallisuutta  Jumalan siunauksena – jopa sanovat että kun on varallisuutta,  niin paremmin voivat tehdä Jumalan työtä,  mutta Jeesus kyllä  varoitti Matt.  6.21 –jakeessa :

” 21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. ”

Varallisuus  siten ei  ole  syntiä,  mutta  tämä  teksti  tarkoittaa sitä,  että  Jumalalla  olisi ollut  Lootille varalla  korkeampikin  tie – sellainen,  jolle  Herra  sai esimerkiksi  Abramin johdattaa. 

Loot joutui  tiellään tiettyihin  vaaroihin – hengelliseltä kannalta katsottuna.  Sodoman henki  pääsi häneen ja hänen perheeseensä  tietyin tavoin vaikuttamaan.

Ensimmäisen  Mooseksen  kirjan  13.12-13  -jakeissa  nimittäin sanotaan :

” 12. Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti.

13. Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä. ”

Sellaisessa  ympäristössä  Loot kuitenkin  jotenkin  ajautui  myös  kaupungin  johtomiesten  tuttavuuteen.    1. Moos.  19.1 – jakeen mukaan  hän jo sitten  oli  istumassa  ’Sodoman portissa’ -   joka  siis oli  senaikainen  jonkinlainen kunnallishallinnollinen  elin. 

Suomalainen teologian tohtori Uuras Saarnivaara  on selitysraamattunsa  (VT s.  40)  alaviittessä  kirjoittanut :

”19:1 :  Se, että  Loot istui Sodoman portissa,  merkitsee,  että hän kuului  kaupungin johtomiehiin.  Jos hän olisi todistanut  Jumalan totuuden puolesta ja kehottanut  kaupungin asukkaita  parannukseen,  hän ei varmaankaan olisi päässyt sen johtomiesten joukkoon.  Monelle kristityllekin on käynyt niin, että johtopaikoille pääseminen on täytynyt  ”ostaa”  kristillisen todistuksen kustannuksella.  Hes. 3:16 – 19 ja 33:7-9 osoittaa,  kuinka  vaarallista tällainen on. ”

Aabram   ja monet muut Jumalan palvelijat  ovat kuitenkin saaneet  kulkea  korkeampaa tietä ja  palvella korkeampaa  auktoriteettia,  Kaikkivaltiasta Jumalaa !

Raamattu  kuitenkin  antaa  Lootista  aika lailla  myönteisen  kuvan.  Luemme   2. Pietarin kirjeen  2. luvun  jakeissa  6 -  9 :

” 6. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.

7. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi;

8. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.

9. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ”

TAPAHTUMAT  SODOMASSA  TOIVAT  LOOTIN   RAJAKOHDALLE

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 19. luvun alussa sitten on kerrottu se, kun taivaalliset lähettiläät  saapuivat Sodomaan ja asettuivat  Lootin taloon majoitukseen.

Sodomalaisten  käyttäytyminen  paljasti  lopullisesti siellä vallinneen turmeluksen.  Enempää hän ei voinut olla sodomalaisille mieliksi,  joten nyt vastaan tuli  rinnakkaiselle yhteiselolle  tietty  rajakohta,  jonka yli tai ohi  ei enää päästy.

Ja  tilanne  1. Moos.  19.12 -  jakeesta alkaen  johdattui  siihen,  että taivaalliset  lähettiläät  ohjasivat  Lootin,  hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään  ulos kaupungista -  viime hetkellä.

NYKYISESSÄ  MAAILMANAJASSA  TILANTEET  VAIHTELEVAT  ERI TAVOIN  ERI IHMISILLE  ERI PAIKOISSA

Kuitenkin yhteistä on  se,   että  Herra  tahtoisi  myös meille  nykyajan  uskoville  ihmisille  antaa  sen yleisohjeen,  joka on  apostoli Paavalin  2. kirjeessä  korinttolaisille  jakeissa  6.14 -  18:

” 14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?

15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."

17. Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani

18. ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias." 

Siinä on ohjetta,  mitä se käytännössä  sitten kunkin kohdalla voi merkitä.  Kuitenkin  Herra tahtoo  nykyisessäkin maailman ajassa  pelastaa  tuomioilta  ne,  jotka  Hänen  kutsunsa  tahtovat kuulla. 

Vaan nyt kun vielä aika on,  antakaamme Jumalan Hengen,  voiman ja tahdon  vallata elämämme,  ja se on pyhitystä  juuri sanan varsinaisessa merkityksessä.

Sten

JUMALA  ODOTTAA  IHMISILTÄ  KESKINÄISTÄ  ARMAHTAMISTA  JA  ANTEEKSIANTAMISTA  

Aamuyöllä  9.4.08  ajatusteni  ollessa  hiljentyneinä koin Herran puhuvan  otsikon  aiheesta.  Mieleeni siinä yhteydessä  tuli  kaksi  Raamatun kohtaa.  Ensimmäinen  on  Joh. 8.1 – 11 :

KYSYMYS  MOOSEKSEN  LAIN  TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA  AVIORIKOSASIASSA

” 1. Mutta Jeesus meni Öljymäelle.

2. Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.

3. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle

4. ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

5. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"

6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.

7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä."

8. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.

9. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.

10. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"

11. Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Nuo kirjanoppineet ja fariseukset  varmaankin ulkonaisesti  näyttivät toimivan  ikään kuin seurakuntakurin toimeenpanijoina.  Mutta  heidän päätarkoituksensa  oli  laittaa Jeesukselle  ansa.   Sekä ’kyllä’-  että  ’ei’-vastaus  olisivat  johtaneet  siihen,  että Jeesusta olisi voitu syyttää.   (Ks. NOVUM 2. osa,  s. 557).  Jeesuksen vastaus oli erittäin älykäs ja taitava :   ”Joka teistä on synnitön,  se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” 

Kertomuksen pääopetus  on kuitenkin  siinä,   että  JEESUKSELLA  ON VALTA MAAN  PÄÄLLÄ  ANTAA  SYNTEJÄ  ANTEEKSI.   Meidän ihmisten ei tule  ryhtyä  näissä asioissa Jumalaa suuremmaksi !  Myös tulee muistaa se, mikä sanottiin  Pietarille  Ap. t.  10:15 –jakeessa :

”--- "Minkä Jumala  on  puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi."  ”

Jeesuksen  vastaus oli tuo yllä oleva  lause  11. jakeessa.

ERILAISIA  VELALLISIA

Toinen kertomus on  kohdassa   Luuk.   7.36 – 50 :

” 36. Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

37. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta

38. ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

39. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

40. Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle." Hän virkkoi: "Opettaja, sano." -

41. "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.

42. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

43. Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit."

44. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.

45. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.

46. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.

47. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

48. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."

49. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"

50. Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Itse asiassa  Jeesus  puhui tästä aiheesta paljonkin.  Esim.  vuorisaarnassa,  ’Isä meidän’- rukouksessa  ja  sen selityksessä (Matt. 6.12,  Matt.  6.14-15).

Myös  suuremmissa  puitteissa – jopa kansojen  välisissä  asioissa -  olisi  suostuminen  neuvotteluihin,  sovitteluratkaisuisuihin ja  sopimuksiin  hyvin hedelmällistä – sen sijaan,  että  asioita  yritetään  ratkaista  aseita  käyttämällä !

Turvautukaamme  siis  kaikki ihmiset  keskinäisissä suhteissamme  anteeksi antamukseen  ja  sovintoon.  Silloin on kanssamme myös  KAIKKIVALTIAS JUMALA JA JUMALAN POIKA,  JEESUS KRISTUS,  JOLLA ON VALTA  MAAN PÄÄLLÄ  ANTAA  SYNTEJÄ  ANTEEKSI !

Carl

PYHITYKSEN  SISÄISESTÄ PUOLESTA  JA ULKOISESTA

YLEISTÄ

Aiemmin tällaisessa  pyhityskokouksessa  puhuin  uskovan  pyhityksen sisäisestä  prosessista.  Silloin oli  kyse mm.  Roomalaiskirjeen  nojalla  siitä,   että  jopa itse apostoli Paavali joutui  tuskassaan huutamaan :  ’Kuka pelastaa minut tästä  kuoleman  ruumiista ?’   Vastaukseksi  hän  toteaa  sen,  että  se on  ’KIITOS  JUMALALLE !’

PYHITYKSEN  ULKOISESTA  PUOLESTA

Tällä kertaa on tarkoituksenani  sanoa  jotakin  pyhityksen  ulkonaisesta  puolesta.  Ja siinähän on kyse suhteestamme  muihin ihmisiin ja erityisesti  tässä  maailmassa oleviin – mutta  myös  omiin läheisiin sekä  uskonveljiin ja  -sisariin.

Tässä yhteydessä  katson tarpeelliseksi  lukea  1. Pietarin  kirjeen  4. luvun  (KR 1938  käännöksen mukaan) :

” 1. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä -

2. ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.

3. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.

4. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.

5. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

6. Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

7. Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.

8. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden."

9. Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.

10. Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.

11. Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.

12. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,

13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.

14. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

15. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;

16. mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.

17. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?

18. Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

19. Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät,  sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on. ”

Jakeet  4.1-3   menevät  suoraan  asiaan.   Kysymys on  ulkonaisesta vaelluksestamme  eli  siitä,  että   kenenkä  tahtoa  elämässämme  noudatamme :   Jumalan  tahtoa  vaiko  pakanain  eli siis  tämän maailman  ihmisten tahtoa ?

Kyllä minullekin on aika suoraan  sanottu,  että  te eristäydytte.  Vastaavasti tuollaisille  sanojille  voisi  tietenkin sanoa siitä,  ettei  teitäkään  kyllä  taida näkyä  niissä  piireissä,  missä  me kuljemme -  missä  siis  rukoillaan  Jumalaa,  lauletaan  hengellisiä lauluja  ja  puhutaan  Jumalan Sanaa !

Tietenkin me  kuitenkin  kuljemme  muiden ihmisten  keskellä,  käymme kaupassa,  apteekissa,  parturissa jne.  Ja jos  siinä sopivasti puhe kääntyy   vaikkapa  hengellisiin  asioihin,  niin olemme  valmiit tekemään  selkoa  uskomme  perusteista.  Kyllähän  Jeesuskin kulki ihmisten  keskellä ja  ihmiset saattoivat  vapaasti mennä  Häntä puhuttelemaan !  Emme  me siis  eristäydy  mihinkään  luostariin tai muuhun sellaiseen !

Tosinhan Raamattu kertoo joistakin  sellaisista pyhistä miehistä,  kuten  Elijasta ja Johannes Kastajasta.  He  todellakin  olivat erityisemmällä tavalla erottautuneet,  pyhittäytyneet  Jumalaa ja Jumalan palvelemista  varten, ja heitä  sanottiinkin Jumalan  nasiireiksi.   Mutta -  heillähän olikin  aivan  oma erityistehtävänsä  Jumalan  edessä.   Meille kuitenkin on Herra itse antanut  suorastaan  lähetyskäskyn :   ’Menkää kaikkeen  maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia  kaikille  luoduille !’  (Markus 16.15). 

TULEE  KUITENKIN  OLLA  TIETTY  RAJANVETO  MAAILMAAN  NÄHDEN

Tuossa  1. Piet.  4.3 –jakeessa  on  aivan  luettelo  asioista,  joissa  ainakin  tulee  tehdä  selvä rajanveto maailmaan päin  eikä mennä  sellaiseen  mukaan !

Jakeessa  4.4  sitten  ilmaistaan  sellainen  merkki,  mitä siitä seuraa,  kun tämän  maailman  ihmiset  huomaavat,  miten  ettemme ole rientämässä  samaan  riettauden lätäkköön.   Herjauksia ja solvauksiakinhan sieltä saattaa  tulla !   Voi tosin olla,  että nykyään  ollaan  tässä  asiassa sivistyneempiä kuin ennen,  mutta  en ole nyt viime aikoina  liikkunut  sellaisissa  paikoissa,  että tästä alueesta olisi tullut kokemuksia.  Mutta  tuollaiset  herjaukset ja solvaukset kyllä ovat   Jumalan  antama merkki  siitä,  että olemme  oikealla  tiellä !

Voin kertoa  yhden tapauksen.  Olimme  käymässä  tuolla  pohjoisemmassa Suomessa eräässä kaupungissa.  Vaimoni  meni eräällä sivukadulla  erääseen  liikkeeseen ja minä jäin  sitten  käyskentelemään  siihen sen  liikkeen ulkopuolelle - jalkakäytävälle.  Toista puolta  katua   lähestyi  juopunut  mies taluttaen  polkupyöräänsä.  Minut huomatessaan  siellä toisella puolella  katua,  tuo tuntematon  mies,  naulitsi  katseensa  minuun  ja  huusi :  ’Tommoset  pitäis  tappaa !’   Onneksi  mies  sitten  jatkoi  matkaansa.  Mutta sen vain totesin,   että  miehessä  olleet  riivaajahenget  näköjään  tunsivat  minut,  tai oikeammin sanoen  -   sen Hengen,  joka  minun kanssani oli !

Menimme  sitten  vaimoni kanssa  erään sisaren  asuntoon.  Olimme siellä  rukouksessa ja kyllä siinä  Herran Henki lankesi ylitsemme,  kun Herra palkitsi sen,  että  olimme  tuollaisessa asiassa olleet  vihollisen herjaushyökkäyksen  maalitauluna.

Niinhän tuossa  sanottiin  jakeissa  4.12 – 14 :

” 12. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,

13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.

14. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. ”

Kyllä teille,  rakkaat uskovat,  pitää  hattua  nostaa,  jos   jaksatte  ja uskallatte  vaikkapa  kadulla  mennä  ja todistaa !

Tässä  siis  eräitä puolia  pyhityksen  ulkonaisen puolen  toteuttamisesta.  Tosin tässä  sitten  mainitaan  eräs  tärkeä  asia,  minkä  otsikoin :

VÄÄRÄ  KÄRSIMYS

Pietari varoitti  joutumasta  väärään kärsimykseen.  Luen  jakeet  4.15-16  :

” 15. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;

16. mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.  ” 

ASIA  LIITTYY  VIIME KÄDESSÄ  VIIMEISEN  AJAN  TUOMIOIDEN  ALKAMISEEN

Jakeissa  4.17 – 18  luemme :

” 17. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?

18. Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"  ”

Tätäkin asiaa  siis  tulisi  tarkemmin  miettiä,  mitä se merkitsee,  että  tuomioiden  aika  alkaa  ensimmäisenä  Jumalan  huoneesta – siis uskovat,  Herran omat  -  joutuvat   ensimmäisenä  seulonnan  kohteeksi. 

Niinhän sen  asian  sanoi   aikanaan  Johannes Kastajakin  Luuk.  3.17 –ja-keessa  Jeesuksesta  puhuessaan :

’ 17. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."  ”

Siinä käytetään  vertauskuvana  sen ajan  puintimenetelmää,  missä  jyviä, satoa,   ruumenineen  kaikkineen otettiin  viskimeen  eli suurehkoon lapioon ja heitettiin  sivutuuleen.   Siinä  tuuli  vei  kevyet  ruumenet ja roskat  omaan kasaansa  ja  jyvät,  missä  oli  jo kypsän hedelmän ominaispaino,   lensivät  omaan  kasaansa – Isännän  hyötykäyttöön.

Mutta ruumenet  menivät  polttouuniin !

Antakaamme  siis  Jumalan  Pyhän Hengen  kasvattaa,  pyhittää ja kypsyttää  meitä niin,  että  suurena  puintipäivänä  olisi  Jumalan edessä  hengellisen  elämämme  ja hedelmämme  tunnusmerkkinä  riittävä   ominaispaino.

Hebr.  12 luvun jakeessa  14  luemme  tähän  loppuun  ikään kuin  sopivana  yleisohjeena :

” 14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ”

Aamen !      Rudolf

ERÄITÄ   RAAMATUN  KERTOMUKSIA  SIITÄ,  MITEN  IHMISET  HÄMMÄSTYIVÄT  

JUMALAN  ILMESTYMISESTÄ  TAI  VASTAAVASTA

YLEISTÄ

Palaan tässä yhteydessä vielä erääseen teemaan,  joka  oli enemmän  esillä tuossa vuoden vaihteen  tienoilla – nimittäin  kuningas Herodekseen,  joka  kovin hämmästyi   saadessaan  kuulla  tietoa,   että  Juudan maalla oli  syntynyt   Messias –kuningas.   Mehän  luemme  Matteuksen  evankeliumin  2.  luvun  jakeissa  1-8  seuraavasti :

” 1. Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin,

2. ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan."

3. Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.

4. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä.

5. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta:

6. 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.'"

7. Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt.

8. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: "Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan."  ”

Mieleni  jotenkin  pysähtyi  miettimään  tuota,   että  minkälaatuista  tuo  Herodeksen – jopa koko Jerusalemin kaupungin  hämmästys  itse  asiassa  oli.  

Tuossa  maassahan  kyllä oli  julistettu  ja jo kauan, ja profetoitu,  sitä,   että  Messias,  Jumalan Voitelema  kuningas,    on tuleva.   Mutta  sittenkin  tuo tietäjien  ilmoitus  aiheutti   tuollaisen  hämmästyksen  - itse Herodeksella  ehkä aivan  säikähdyksen  tunteen.  Kuitenkin,  siinä on  selvästi  kyse ihmisistä,  jotka  eivät  ole elämässään tottuneet  ottamaan   huomioon Jumalaa  ja Hänen  tahtoaan !

On  kyllä  sanottava,   että myös  meidän  maassamme ja kansassamme  on  nykyäänkin  vallalla  sellainen  maailmallinen -  etten sanoisi -  aivan julkijumalatonkin  mieli,   mikä  kyllä  yleensä  merkitsee  sitä,   ettei  Jumalan  asioihin  puuttumista  millään  tavalla  odoteta  eikä oteta  huomioon.

Niinpä  tuo  Herodeksen  ja jerusalemilaisten  hämmästys  kertookin  enemmän  siitä,   että he  itse asiassa   taisivat  suorastaan  häiriintyä  tuosta tietäjien  ilmoituksesta.

Herodeksesta  kylläkin on myös tietoa,  että  hän  oli  mielialassaan  muutoinkin  lähellä  aika voimakasta  vainohulluutta,  joten   hän varmaankin  alkoi  mielessään  kuvittelemaan,   että  jossakin  hänen valtakunnassaan  olisi  vireillä jonkinlaisia  salaliittohankkeita.

Toisaalta,  kun Herodes  sitten  asiassa otti yhteyttä  pappeihin,  Jumalan Sanan  tuntijoihin, ja heiltä  kyseli  Messiaan syntymäpaikkaa,   niin  tämä  panee  meidät miettimään,  että,  miten oikeastaan  ihminen  uskaltaa  alkaa  suunnittelemaan  toimia  suorastaan  Jumalaa vastaan ?

Emmehän kukaan ole  Jumalaa väkevämpiä.   Herodes itsekin joutui  kuitenkin  kuolemaan jo muutaman  vuoden  sisällä  tuosta tapahtumasta,  koska jo oli  vanhempi  mies.

Ihmisillä  näyttää  olevan kummallinen  sokeus,   ettei  ymmärretä tai muisteta,  että  me kaikki olemme vain  kuolevaisia ja  lopulta  joudumme  kaikki  tuomittaviksi Jumalan  valtaistuimen  eteen !

Psalmissa  2  mainitaan  jakeissa 1 -  12 seuraavaa :

” 1. Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2. Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3. "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä."

4. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5. Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6. "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni."

7. Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10. Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12. Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.  ”

Tämä  siis  tulee tapahtumaan  nyt lopun  ajassa.   Tästä  kyllä  ymmärrämme,  että  niin  Herodeksen  aikana  kuin  täällä  lopun  ajassakin  noiden  asioiden  takana  on saatana,  sielunvihollinen,  joka  kaikessa  julkeudessaan  villitsee myös maan  päällä  asuvia  ihmisiä  Jumalaa  vastaan.

OIKEANLAATUINEN   HÄMMÄSTYS

Voimme sanoa,   että  kyllä  Jumalan palvelijakin  hämmästyy ja pelästyy,  kun  kokee  ylliluonnollista  Jumalan tai  Hänen  lähettiläidensä  ilmes-tymistä.  Tällaisesta  luemme  Ilm.  1. luvun  jakeissa  12 – 19 :

” 12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

13. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;

15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. ”

Kun  siis tuo näkijä Johannes  tuolla  tavoin  sai  nähdä   Jumalan  Pojan -  joka  ulkomuodoltaan  oli  sen   Jeesuksen  näköinen -  joka  hänen  nuo-ruudessaan  oli  heidän seurassaa kulkenut maan päällä  ja   sanoi itseään  nimityksellä  ’IHMISEN  POIKA’,   niin  Johannes  kuitenkin  tuon  taivaallisen – ylimaallisen   -   kirkkauden edessä  koki tuon  näyn niin  voimakkasti,  että  vaipui  aivan kuin kuolleena  -  siis  voimattomana -  Hänen  eteensä.

JUMALAN  POIKA  VIRVOITTI   JA   ANTOI  VOIMAA  JOHANNEKSELLE

Tämä  tapahtui siksi,  että  Jeesus  tahtoi  tuon näyn kautta antaa  tärkeän  profetian,  ilmoituksen  mm. siitä,  mitä  tuon hetken  jälkeen  oli  tapahtuva – itse asiassa aina  tämän  aikakauden  loppuun  asti,  jolloin  Jeesus -  Messias-kuningas  tulee  toisen kerran  maan päälle tuomitsemaan  maan  asukkaat.

Hänen  tulemuksensa  silloin  tulee  aiheuttamaan  sellaisen  reaktion  kuin on sanottu tuossa  Ilm.  1.  luvun   7.   -jakeessa :

” 7. Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. ”

Uskon,  että  tuo  on noilla  maan   asukkailla  oleva  kauhun  huutoa !

Mutta,  nyt meillä  on  vielä julistettavana   armon julistus  Häneltä.    Hän tahtoo  antaa  armon ja anteeksiantamuksen  jokaiselle,  joka  haluaa Hänen  eteensä  sellaista  tulla  pyytämään ja  anomaan !

Ota  siis  Hänet vastaan  omakohtaisena  Pelastajanasi  ja Armahtajanasi,  niin  sinäkin saat olla   perillä  siinä  suuressa  voitojuhlassa,  joka Hänen  edessään sitten taivaissa on !  Vrt. Ilm. 7. luku.   Aamen !

Carlos

STEFANUKSESTA,    JUMALAN  PALVELIJASTA

YLEISTÄ

Vuotuisen  Sanan  tutkistelun  puitteissa  vietetään  heti  joulun  jälkeen  muistopäivää  Stefanuksesta,  joka  oli  Jumalan palvelija  ja  josta  tuli ensimmäinen  marttyyri,  veritodistaja.

Apostolien  tekojen  6. ja 7.  luvussa on  kerrottu  hänen  nousunsa esille  näissä  tapahtumissa,  hänen  vangitsemisensa  ja  hänen  puolustuspuheensa  Suuren  Neuvoston  edessä  sekä  hänen  kuolemaansa  johtaneet  tapahtumat.

TILANNE  JERUSALEMIN  SEURAKUNNASSA

Jerusalemin  seurakunnassa  tilanne   oli,   että  uskoontulleiden määrä lisääntyi.  Heissä  oli  pitkään ulkomailla  asuneita,  kreikankielisiä  ns. ullkojuutalaisia,  ja  sitten  paljon oman maan hebrean-  ja arameankielisiä.   Käyttöön oli myös tullut  aineellisten  avustusten  jakaminen  seurakunnan  keskuudessa  -  varsinkin  leskille.  Näyttää siltä,   että  kaikki  päätösvalta  -  siis  myös noissa  asioissa -  oli  vielä siinä vaiheessa johtavilla  apostoleilla. 

Uskon,   että oli  Jumalan  sallimusta se,  että  tuon maallisen avustustoiminnan  yhteydessä  syntyi  tyytymättömyyttä  avustusten jakamisessa noiden  mainittujen  kieliryhmien  kesken – ehkä hieman kielivaikeuksiakin  oli. 

Silloin  apostolit  tekivät  erittäin  viisaan  päätöksen.   He päättivät,   että  erotetaan  tuo maallinen,  sosiaalinen,  toiminta  omille  henkilöillensä,  jotka  sitä varten  asetetaan.  Tapahtui  siis tehtävävaltuuksien siirtäminen  alaspäin  eli asioiden käsittely- ja  päätösvallan delegointi. 

Valittiin  siis seitsemän  tällaista  diakonia ja  heistä  ensimmäisenä  mainitaan  Stefanus.   Apostolit olivat  näille  kelpoisuusehdoiksi   asettaneet  sen,  mitä  sanotaan  näin  Apostolien Tekojen  6.  luvun  3. jakeessa :

” 3. Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen. ”

Siis,  ’hyvä  todistus  ja  henkeä  ja viisautta  täynnä’.

Sitten jakeissa  6. – 8  kerrotaan  Stefanuksesta  ja tuon  päätöksen  vaikutuksista :

” 6. ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä.

7. Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.

8. Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. ”

Selvästi  vaikuttaa siltä,   että  Jumala  Henkensä voimassa  nosti  Stefanuksen  erityisen  voimakkaasti  esille  tekemään  Jumalan tahtoa -  jopa  ’suuria ihmeitä ja  tunnustekoja kansassa’.

Käsitän  siten,   että  Jumalan  sallimuksesta  myös  sielunvihollinen -  saatana  -  kiinnitti  huomionsa  Stefanukseen.   Apostoli  Paavali on eräässä  yhteydessä,  2.  Tim.  3. 12 –jakeessa,   lausunut :

’ 12. Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. ’

On  ilmeistä,   että juuri  Stefanuksella oli  tässä  mielessä  huomattavan  voimakkaasti  sydämessään  tahto  elää  jumalisesti  Kristuksessa  Jeesuksessa.

Siinä  siis  joutuu  välttämättä  myös  sielunvihollisen  ’silmätikuksi’,  kuten   suomalainen  sanonta  kuuluu.

VIHOLLINEN  ALOITTI  HYÖKKÄYKSENSÄ  LÄHETTÄMÄLLÄ  VÄITTELIJÖITÄ

Paavali  jopa  kerran varoitti   taitamattomista  väittelyistä   2.  Tim.  2.23-24  -jakeissa  näin  :

” 23. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.

24. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;  ”

Eräs  hyvä  yleinen  neuvo  on  sellainen,   että  väistää  väittelyn  esim.  sanomalla  yksinkertaisesti,   ettei  omista  riittävää  asiantuntemusta  voidakseen  jatkaa  keskustelua.   Varsinkaan  hengellisten  asioiden  tuntemiseen  ei  tosiasiassa  päästä  ennen kuin  monien  vuosien  perehtymisellä  ja kokemuksilla.  Paras  neuvo  kuitenkin  niille,  jotka  joutuvat  todellisiin kuulusteluihin  tai  vastaaviin  tilanteisiin  on  se,  mitä  Herra  Jeesus  opetti  esim. Luukkaan  evankeliumin  21. luvun  jakeissa  12 – 15 :

” 12. Mutta ennen tätä kaikkea he käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden.

13. Ja näin te joudutte todistamaan.

14. Pankaa siis sydämellenne, ettette edeltäpäin huolehdi, miten te vastaatte puolestanne.

15. Sillä minä annan teille suun ja viisauden, jota vastaan eivät ketkään teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään. ’

Tuota   tulee tapahtumaan  vielä  lopun  ajassakin,  joka  muutoin on  edessä  aivan  lähitulevaisuudessa.  Seuraavissa  jakeissa  tulemme  näkemään,  miten  vastustajat  eivät  kyenneet   ’asettumaan tai väittämään  sitä viisautta  ja  henkeä vastaan’,  jolla   Stefanus  puhui.

Ap.t.   6.9 – 14 :  ” 9. Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagoogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanuksen kanssa,

10. mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.

11. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: "Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan."

12. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen.

13. Ja he toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan;

14. sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut."

Kun  vastustajat  tässä  väittelyssä -  jonka  siis  Jumala  salli  vastustajille todistukseksi  -  eivät  kyenneet  pitämään  puoliansa  Jumalan Henkeä  vastaan,  joka  oli  Stefanuksen  kanssa,  niin  he turvautuivat  samoihin  keinoihin  kuin  tekivät  Jeesusta  vastaan  hyökätessään :  Haettiin  ja tuotiin  esiin  maksettuja  vääriä todistajia  ja  syytettiin  pilkasta  temppeliä ja  lakia  vastaan. 

Apostolien  tekojen  6.  luvun viimeisessä  jakeessa  sanotaan  :

’ 15. Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot. ’

Tämä  mainintahan  selvästi  merkitsee,   että  Jumala jo siinä vaiheessa  täytti  Stefanuksen  Pyhällä Hengellä ja  ylimaallinen  Jumalan taivaan  kirkkaus  jo  alkoi  heijastua  Stefanuksen   kasvoista !

Suuri  osa  Apostolien  tekojen  7.  luvusta  sitten   kertoo  meille tiedoksi,  millaisia  sanoja  Jumalan  Henki  tuossa  tilanteessa  antoi  Suuren Neuvoston  jäsenten  kuultaviksi.

Huomattava  osa tuosta  puheesta,  jota  en tässä  nyt aivan kokonaan  siteeraa,  käsittelee  sitä,  miten  Jumala  armossaan  eri  tavoin eri aikoina  ilmestyi juutalaisten  esi-isille,  mutta  hyvin  monin  tavoin  nuo  esi-isät  ja menneet sukupolvet   olivat  Jumalalle  uskottomia.  Jumala  kuitenkin  armossaan  yhä  uudelleen  ja uudelleen  puhui  heille  tavalla  ja toisella.

Tuo  kaikki  oli  tarkoitettu  Suuren Neuvoston  jäsenille  nuhteeksi ja varoitukseksi,   etteivät he tekisi  samankaltaisia  tekoja  !  

Myös  Pietari  puhui ensimmäisenä  helluntapäivänä  suunnilleen samoja  asioita,  mutta se tapahtui kaikelle  kansalle.  Tässä, Suuressa Neuvostossa,     olivat koolla  ilmeisesti  aika  tarkkaan  juuri ne  miehet,  jotka olivat  olleet  myös  Jeesusta  tuomitsemassa.  Heille  oli  juuri nyt vielä tämä etsikkohetki.

STEFANUKSEN  PUHE  PITKÄLLE  KOSKETTI  JUUTALAISTEN  ISIEN  JUMALANPALVELUSTA

Koska  Stefanusta syytettiin  puhumisesta mm.  temppeliä  ja  lakia  vastaan,  niin  Jumalan Henki  taitavasti ohjasi hänen  sanansa  koskettelemaan  juutalaisten  isien  eli  aikaisempien  sukupolvien  historiaa.   Samalla  siihen  asiaan  liittyi  viittaus  sellaiseen asiaan,   että  läsnä olevien  juutalaisten johtomiesten tulisi  tarkastella  omaa kohtaansa,  onko  se yhtään  parempi kuin noiden esi-isien !

Tuon  aihepiirin  kohdalla  Stefanus mainitsee mm.  erämaassa tehdyn kultaisen vasikan ynnä muita tilanteita,  missä Jumalan tahto oli rikottu.  Mainitaan  myös  kuningas  Daavid,  joka  myös  tosin  rikkoi  Jumlan tahtoa,   mutta   hänen  kohtansa  oli  erilainen.   Daavid nimittäin turvautui  kuitenkin  Jumalan  armoon.   Se  näkyy  esim.  Psalmeissa  erityisen  selvästi.

Otan  seuraavaksi  lainauksen  jakeista  Ap.t.  6.46 – 50,  mikä kohta  lähtee  liikkeelle  juuri tuosta  armosta  Daavidin  kohdalla.   Siinä olisi  ollut  esimerkillistä  toimintamallia  myös  nyt  paikalla olevan Suuren neuvoston  jäsenille -   siis  pyytää  Jumalan  armoa.

Luemme  jakeet 46-50 :

” 46. Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle.

47. Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.

48. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:

49. 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?

50. Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?' ”

Stefanuksen  puheeseen   tulee nyt nopeasti  Jumalan Hengen  vaikuttama voimakas  loppuveto.  Jakeissa  Ap. t.  7.51  -  53  sanotaan  nämä  Luukkaan  meille  välittämät  terävät  sanat :

” 51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin.

52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,

53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet." 

Erittäin  tärkeä oli  tuossa loppuvedossa  juuri  tämä,   että  Stefanus  viittasi  Jeesuksen  surmaamiseen.  

Myös  Pietari  oli  siihen  puuttunut suuressa  ensimmäisen helluntaipäivän puheessaan  Ap.t.  2.36 –jakeessa :

” 36. Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte." 

Silloin  -  helluntaipäivänä  -   saarnan  kuulleesta  kansasta  sanottiin,   että  he saivat  piston sydämeensä  ja  kysyivät  :   ’Miehet,  veljet,  mitä meidän pitää tekemän ?’    Ja  vastaukseksi  he  saivat :   ’TEHKÄÄ  PARANNUS’.

Ja silloin  suuri joukko  parannuksessa  kääntyi  Jumalan puoleen.  Siinä todellakin olisi ollut toimintamallia  Suurelle Neuvostolle.  Mutta se ei kelvannut.

Vaan,   nyt toistan sen,  mitä  Stefanus  viimeisinä  sanoinaan  puheessaan  totesi  tuolle  Suurelle  Neuvostolle :

Jakeet 7.51 – 53  : 

” 51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin.

52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,

53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."

Se oli  peittelemätön  totuus,  mutta  sitä  eivät   Suuren Nuvoston  jäsenet  enää  kestäneet,   vaan  54.  jakeessa  sanotaan :

” 54. Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. ”

Heidän  sydämeensä  asti  meni  tämä  puhe – aivan niin kuin Pietarinkin puhe oli kuulijoihin  mennyt -  mutta   nämä  tekivät   saman  virheen  kuin    Kain  aikojen  alussa.  Häntäkin  Jumala  varoitti  siitä,   että paha väijyy sydämen ovella,  mutta  ’hallitse  sinä sitä’.  Kain   ei  sitten  hallinnut  sydämeensä noussutta  vihan  voimaa,  vaan surmasi  veljensä !

Nuo  Suuren   Neuvoston jäsenet  eivät enää myöskään hallinneet  eikä  hillinneet  sitä  vihan  voimaa,  joka  heidän   sydämensä  nyt  täytti.

STEFANUS  JO  TUOSSA  VAIHEESSA  SIIRTYI  NÄKEMÄÄN  TAIVAALLISTA  NÄKYÄ

Ap. t.  7.55- 56  -jakeissa  asiasta sanotaan :

” 55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella

56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella." 

Ajatelkaa,  Jumalan Poika oli  jo kunnioituksesta  noussut  seisomaan,  kun  Hänen  uskollinen  todistajansa  maan päällä  oli  vihollisten  edessä  ratkaisevassa  taistelun  hetkessä.

Mekin saamme olla aivan  varmoja  siitä,  mitä  on kirjoitettuna  Psalmin  23.  jakeissa  4 – 5  : 

” 4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. ”

Vaikka  siis mekin  nykyajan  uskovat  vielä joutuisimme  samanlaisiin  tilanteisiin  täällä  maan päällä,  Kuoleman  varjon laaksossa,   niin  ei meidänkään tarvitse  mitään pelätä.   Meidän Herramme  seuraa hyvin tarkoin  meidänkin vaiheitamme.

KUVAUS  STEFANUKSEN  VIIMEISISTÄ  HETKISTÄ

Apostolien  Tekojen  7. luvun  jakeissa 57 – 60  kerrotaan  hienolla  tavalla  tämän  ensimmäisen  marttyyrin,  veritodistajan,  viimeiset  hetket :

” 57. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä

58. ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.

59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"

60. Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. ”

LOPPUTOTEAMUSTA

Mielestäni  tässä  ei lopultakaan  olleet  vastakkain  juutalaisten  Suuri  Neuvosto ja  vasta syntynyt kristillinen  seurakunta.  Asiaa on katsottava  syvemmin.   Paavali on  Efesolaiskirjeen  loppuosassa  todennut,   että ’meillä  ei ole  taistelu  lihaa ja verta  vastaan,  pimeyden henkiolentoja vastaan.’

Jumalan  seurakunnan  historiassa on ollut – ja tulee loppuun  saakka  olemaan -  vaiheita,  jolloin  Jumalan  täytyy  antaa  tämän  hengellisen  taistelun  kärjistyä  esim. tuollaisella  tavalla,  kuin mitä nyt olemme  tässä  tarkastelleet.  Se  taistelu on ennen kaikkea  näkymättömien henkivaltojen ja –voimien  välillä.   Se taistelu loppuu  vasta,  kun kirjoitukset ovat loppuun asti täyttyneet !

Erikseen tehdyillä tutkisteluilla  on sitten  käsitelty  niitä  seurauksia,  joita  Stefanuksen  surmaaminen  aiheutti  alkuseurakunnan  vaiheisiin.  Niihin palaamme – jos Herra suo -  myöhemmin.

Saakoon Jumala jäädä puhuttelemaan ja siunaamaan kaikkia,  jotka tämän  tekstin  kuulevat tai lukevat !   Aamen ! 

Carlos

MITEN  JEESUKSEN  JULKINEN  TOIMINTA  ALKOI

JEESUS  KRISTUS ON  JUMALAN  POIKA

YLEISTÄ

Koen  tarpeelliseksi  porautua  otsikon   mainitsemaan  asiaan,  josta en  ole selvillä,  onko  siitä  jotakin  laajempaa  pohdintaa esitetty.  Jo heti tästä  alkuvaiheesta  alkaen on  nimenomaan olennainen  asia,  että todistetaan  siitä,  että  JEESUS KRISTUS  ON  JUMALAN POIKA.

Sitä meidän  tulee julistaa ennen muuta sen takia,   että  maailmaamme – jopa omaan maaosaammekin  -  on leviämässä  voimakas  uskonto  Lähi-Idän suunnalta,  joka  opettaa  juuri   sellaista väitettä,   että  Jeesus ei olisi  Jumalan Poika,  koska  heidän mielestään  Jumalalla ei voi olla poikaa. 

ASIAN  LIIKKEELLE  LÄHTÖ 

Alkukohtana   otan  tässä  esille  evankelista  Matteuksen   3.  luvun   jakeen 13,  jossa  sanotaan :

’ 13. Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. ’

Sana  ’Silloin’   on  tässä se tärkeä  alkukohta.  Jumala oli edeltä lähettänyt  saapuvan Messias-kuninkaan airueena  Johannes Kastajan.   Hänen  kohdastaan  on erillisillä  asiakirjoilla  jo esitetty  laajempia  tutkisteluja.

Tässä yhteydessä haluan  kuitenkin  vielä todeta sen,   että  jo  Johannes Kastajankin  esiintyminen  kaikilta osiltaan  oli  sen kaltaista,   että  siinä  kävi  ilmi  Suvereenin  Jumalan  itsenäinen  valta.  Ihmiset ja heidän  hallitsijansa  eivät  mitenkään  arvostaneet  Johannes  Kastajaa  eikä  häntä  muuutoinkaan  kuinkaan  voitu liittää  ihmisten  yhteiskuntaan.  Mutta  Suvereeni  Jumala  ei  perusta  valtakuntaansa  ihmiisiin !

HÄN TOIMI  YKSINOMAAN  JUMALAN  PROFEETTANA JA LÄHETTILÄÄNÄ. 

Sama  tulee  - tietyin tavoin  -  kertomuksen  edetessä  käymään  esille  myös  Jeesuksen toiminnasta. 

Mutta,  nyt  siis   Jeesuksen  liikkeelle lähtö  julkiseen  toimintaansa  tapahtui  juuri  tässä.  Tai oikeastaan,  vielä  tämä,  mitä tapahtui   Jordanilla,  ja  vielä  5.  luvun alun mukaan  erämaassa,  nekin olivat  Jeesuksella  Hänen  toimintaansa  liittyviä  alkuvalmisteluja.

LYHYT  LUETTELO  ALKUVAIHEEN  TAPAHTUMISTA

• Johannes Kastajan kohtaaminen   

• Kaste  ja todistus Johannekselta

• Pyhän  Hengen  sekä  Taivaallisen Isän  todistus

• vihollisen  kohtaaminen ja voittaminen

• sittemmin  tapahtui  kohtaaminen  ihmisten  kanssa.   Ihmisiä oli  kahdenlaisia :  toiset  ottivat Hänet vastaan ja toiset eivät.

JOHANNES  KASTAJAN  KOHTAAMINEN

Matt.  3.14 – 14 :

’ 14. Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"

15. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Silloin hän salli sen hänelle. ’

Jeesuksen  kohtaamiseen  Johannes  Kastajan  kanssa  ja   kasteeseen  saamme  lisäselvitystä  Johanneksen  evankeliumin 1.  luvun  jakeista  26 – 34 :

’ 26. Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.

27. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään."

28. Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.

29. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

30. Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.'

31. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan."

32. Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä.

33. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.'

34. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika."

Juuri  nämä olivat  olennaista :   Se että Johannes Kastaja oli  tullut  sitä varten,  että  Herra  Jeesus tulisi  julki Israelille,  ja toiseksi  se,   että  hän näki ja todisti,   että  TÄMÄ ON  JUMALAN  POIKA

KASTE  JOHANNEKSELTA

Tuossa  Matt. 3.15 –jakeessa  erityisesti   käy ilmi se periaate,  minkä  Johannes   Kastaja  sanoi :   Vesikaste merkitsi   sitä,   että  sillä   täytetään  kaikkea  vanhurskautta.   Se on maailman sekä myös vihollisen  edessä ulkonainen merkki  vihkiytymisestä  Jumalan palvelijaksi.

PYHÄN  HENGEN   SEKÄ  TAIVAALLISEN  ISÄN  TODISTUS 

Matt.  3.16 – 17  :

’ 16. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

17. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."

Kuten   em.  Raamatun kohdassa  käy selville,   niin  Taivaallisen Isän  edessä  tämä  kastetapahtuma oli  niin  merkittävä  asia,   että   siinä  tapahtui  kaksi  tärkeätä  seikkaa :

Ensinnäkin  tuli  Jumalan  Hengen  todistus  siten,   että  JUMLAN HENKI  LASKEUTUI  ALAS  JA  NIIN KUIN   KYYHKYNEN  LASKEUTUI  HERRAN  JEESUKSEN  PÄÄLLE.

Uskon,  että  juuri siinä   Herra Jeesus  varsinaisesti  sai   Jumalan Hengen   erityisvoitelun  Messias- tehtäväänsä.

JA  17. JAKEEN  MUKAAN  TAIVAALLINEN  ISÄ MYÖS  TUOSSA TILANTEESSA  ÄÄNEEN  LAUSUI  TUNNUSTAVAN  SANANSA :   ”Tämä on minun  rakas Poikani,  johon minä olen mielistynyt” !

SIINÄ  SITEN ERITYISESTI   TULI  VAHVISTETUKSI,  ETTÄ  JEESUS  ON  JUMALAN  POIKA !

Seuraavana  vaiheena sitten,   ennen kuin  Jeesus  saattoi aloittaa julkisen toimintansa,  oli  vielä  tapahduttava :

KOHTAAMINEN  VIHOLLISEN  KANSSA  JA HÄNEN  VOITTAMISENSA

Tästä  asiasta  alkaa  puhua  erityisesti  Matteuksen  evankeliumin  4. luku -  ensin jakeet   4.1-2 :

” 1. Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.

2. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ”

Voinemme olla sitäkin  mieltä,   että  tuo suomalainen  sana  ’kiusaus’ ’kiusata’   aivan  primaaristi  ei vastaisi  asian perimmäistä  teologista  tarkoitusta.   Jaak. 1.13- jakeen   nojalla  katson,   ettei  tässä olisi kyse  ’kiusauksesta’   sellaisessa  mielessä  kuin  missä ihminen voi  olla  -   mielestäni  tässä  oikeammin  voisi  olla  sitä,   että Isä Jumala  salli  Jeesuksen nyt  tuon tuoreen voitelun   ja Isän  tunnustuksen  jälkeen   joutua   koeteltavaksi !

Kaikkiaan vihollinen  näin  sai mahdollisuuden  kolme kertaa  Herralle puhua  tuollaisia  viettelevän  koetuksen  sanoja :

Ensimmäinen  tapahtui   jakeiden  4.3 – 4 mukaan  seuraavasti :

’ 3. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi."

4. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"

Huomattakoon juuri  tuo,   että  VIHOLLINEN  HETI  ENSIMMÄISENÄ  HALUSI  OTTAA  ESILLE  -  ’JOSSITTELUSSANSA’ :     ’Jos  sinä olet Jumalan Poika’ !

Jeesus  kyllä myöhemmin  teki ihmeen  myös  leivän  kanssa,  mutta  tässä  Hän  -  eikä  ainakaan  vihollisen ehdotuksesta  -  halunnut  sellaista  tarpeetonta  ihmettä tehdä ! 

Niin Hän vastasi  5. Moos. 8. luvun sanoin : 

” "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"

Näin Jeesus  asetti  oikeaan  tärkeysjärjestykseen sen,  että  itse asiassa  hengellinen leipä on tärkeäpää kuin  maallinen.

TOINEN  KOETUS

Kaikki tämähän  tapahtui  näkyjen ja ilmestysten  maailman puolella.  Tämä osoittaa sen,   että  näky sinänäsä voi olla aivan oikea,  mutta  se on katsottava,  kuka  siellä näyssä  oikein  puheenvuoroa käyttää.  Paavalihan totesi  -  tähän liittyen  -  2. Kor. 11.14- jakeessa :

’---   itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. ’

Esimerkkejä  näyistä ja ilmestyksistä,  missä  puolestaan olivat puhumassa Jumalan  puolella olevat  enkelit ja olennot,  löydämme erityisesti   Danielin  kirjasta ja Johanneksen Ilmestyksestä. 

Niin  nyt  selvityksenä

TOISESTA  KOETUKSESTA    luemme  Matt. 4.5 – 6 – jakeissa :

’ 5. Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle

6. ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'"

Huomattakoon,  että  jälleen  vihollinen  alkaa  ’jossittelemaan’  sillä  asialla,   että  onko Jeesus  Jumalan Poika !

Sitten  vihollisen  tämä  ehdotus  osoittaa ensinnäkin sen,  että saatana kyllä tuntee kirjoituksia,  mutta  käyttää niitä  tarkoituksiinsa  asiayhteydestään  irroitettuina.  Tässä  oli kyseessä myös esitys  show- tyyppisestä  toimesta.  Sellaisia  show-luonteisia  asioita  myös viimeisen  ajan   väärät profeetat tulevat käyttämään,  kuten  useissa kohdin  profetioissa on selvitetty.

Show- luonteiset  asiat  eivät  tapahdu  motiivinaan   tuskassa  olevien  tai  etsivien  pelastusta  tai  apua  haluavien  ihmisten  sielunhoito,  vaan  niissä etsitään  esittäjän  kunniaa, ja sitä kautta  vihdoin  vihollisen  kunniaa.  Asian siitä luonteesta  Jeesus opettaa vaikkapa  Joh. 10.  luvussa puhuessaan  itsestään HYVÄNÄ PAIMENENA ja toisaalta paljastaen sen,  mitä tekevät  väärät  ja  vieraat  palkkapaimenet.

Jeesus   ei  tässäkään  - Matt. 4. luvussa – lähtenyt  tekemään show- esityksiä. 

JEESUKSEN  VASTAUS 

oli   5. Moos. 6.16 mukaan  Matt.  4.7 –jakeessa :

’ 7. Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'

Jeesus  muuten  aina vastaa  viholliselle  kirjoitukseen   viittaamisella !

Voi olla,   että käännöksessä  tarkempana  vastineena  tulisi  käyttää :   ’ÄLÄ  ASETA  KOETUKSELLE HERRAA,  SINUN  JUMALAASI ’.

Käsitän,   että  Jumalaa ei tule  ikäänkuin   ’asettaa  seinää vasten’ -  ns.  ’joko tai’ –ehdotuksilla  tai  -rukouksilla !

KOLMAS  JA   VIIMEINEN   KOETUS

Matt.  4.8 -  11  -jakeesta  luemme :

Voidaan  sanoa,   että tämä ehdotus oli  noista  kolmesta  häpeämättömin.  Jumalan Pojanko -  joka  tiesi  vielä kerran  saavansa  Isän kanssa  kaiken  vallan  taivaassa  ja  maan päällä (vrt.  Matt.  28.18),  olisi  pitänyt  kumartaa  tuota luotua  henkiolentoa !

’ 8. Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston

9. ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua."

10. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'"

11. Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta. ’

Luukkaan evankeliumin  4. luvun  jakeissa  5 – 8  asia  on sanottu  hieman  eri sanoin  ja  hieman laajemmin :

’ 4. Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.'"

5. Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat

6. ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon.

7. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun."

8. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman.'"

Erityisesti  tuota  6. jaetta  tulee meidän nyt tässä  hieman  tarkemmin  tutkistella.  Vihollinen  puhui  tässä  faktaa.  Käsitän  siten,   että  kaukana  muinaisuudessa,  kun  korkea enkeliruhtinas (Lucifer)  oli  langennut kapinaansa (vrt.  Jes. 14.12-16  ja  Hes.  28.11 – 15 jne.),  niin Jumala  syöksi  hänet joukkoineen  maan  piiriin ja  samalla  asetti  tietyn määräajan.   Niissä puitteissa vihollinen  toimii  nyt  ja  esim.  1. Joh.   5.19 –jakeessa  sanotaan  tämä  seikka  tosiasiana :

’---  ja koko maailma on pahan vallassa. ’  

Historiaa  tuntevat  tietävät,  että  näin on  vihollinen  antanut  aikojen kuluessa  suuren  vallan  tietyille  ihmisille  -  MÄÄRÄAJAKSI –

ja  huomattakoon,   että  Jumalan  sallimuksesta  se on ollut  -  tiettyinä  aikoina  -  tuomioiden toteuttamiseksi.

VIIMEISELLÄ  AJALLA

tulee  jälleen niin tapahtumaan.  Luemmehan  Ilm.  17.12 –jakeessa näin :

’ 12. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. ’

Sitä hetkeä vihollinen  janoaa  ja  hän tulee  -  edelleenkin vain Jumalan  sallimissa  puitteissa  - toteuttamaan   maan päällä  käytännössä siten kuin Ilm. 13. luvussa  llähemmin  on selvitetty.   Se aika on nyt hyvin lähellä !

Meillekin  kuuluu  ottaa huomioon tämä,  mitä Jeesus  sanoi Matt.  4.10-  jakeessa sanotaan :

’ 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'"

Tässä  siis  muutamia  piirteitä  siitä,  mitä   erilaisia  vaiheita oli  Jeesuksen julkisen  toiminnan  alussa !

LOPPUTOTEAMUKSENA  JA  YHTEENVEDONOMAISESTI

Fil.  2.5 – 11 :

’ 5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

6. joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

7. vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

8. hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

9. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,

10. niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,

11. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. ’

Näin  meidänkin on turvallista,  oikein ja kohtuullista  palvella  Herraa  Jeesusta,   joka  viimeisenä  tulee  ’seisomaan multien päällä’ (Job.  19.25).

Olemme  Voittajan  puolella – vaikka  pahan vallat maailmassa  ajoittain nousevat maailmassa ja hyökyaallon tavoin  tavoittavat  suuren määrän ihmisiä.

Mutta  sen,  joka  haluaa periä  ijankaikkisen elämän,  tulee  turvautua  Herran Jeesuksen  Kristuksen,  JUMALAN POJAN  hankkimaan lunastukseen ja sovitukseen ja sitä  kautta saatavaan  armoon  ja  syntien  anteeksi saamiseen !    Aamen !

Anders

JEESUKSEN  ERÄS  VIERAILU  SYNAGOOGASSA  JA  SEN  SEURAUKSET

Luukkaan evankeliumin 13. luvun jakeissa  10  – 17  luemme :’ 10. Ja hän oli opettamassa eräässä synagoogassa sapattina.11. Ja katso, siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut ja täydelleen kykenemätön oikaisemaan itseänsä.

12. Hänet nähdessään Jeesus kutsui hänet luoksensa ja sanoi hänelle: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi", 13. ja pani kätensä hänen päälleen. Ja heti hän oikaisi itsensä suoraksi ja ylisti Jumalaa.

14. Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina, rupesi puhumaan ja sanoi kansalle: "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä." 15. Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan?

16. Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" 17. Ja hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki. ’

Varsinkin  toimintansa alkuvaiheissa  Jeesus  varsin usein  meni  kansansa jumalanpalvelushuoneisiin,  synagoogiin,  ja  opetti  siellä.    Tuossa nimeltä mainitsemattomalla paikkakunalla  tuollaiseen  synagoogakokoukseen  oli  myös  saapunut  eräs  nainen,  josta  teksti  sanoo,   että  ’hänessä  oli ollut  heikkouden  henki  18  vuotta ja hän oli koukistunut   ja täydelleen kykemätön oikaisemaan itseään’.  Raamatun  sanonnan kuvaus  on meille aivan riittävä.   Meidän  lääketieteellinen tietomme  ei riitä  määrittämään,  minkä laatuinen  jäykistävä halvaus oli kyseessä.

Luulen  jossakin  saarnassa  kuulleeni sanotuksi,  että kyseessä  olisi  ollut  tuon naisen  entiseen elämän tapaan liittyneen  sairauden  jälkitila.   Joka tapauksessa  sen kaltaisten  täytyi  tuossa  jumalapalvelusmuodossa  asettua  erikseen  naisten  puolelle ja sielläkin  aivan  huoneen  takaosaan.   Nuo  omaa hurskauttaan pönkittävät  juutalaiset  eivät  osanneet  arvata,  mitä tapahtuisi,  kun Jeesuksen  kaikkinäkevä silmä  huomasi   tuon sinne saapuneen  kurjan  sairaan. 

Hieman aikaa opetettuaan Jeesus  kutsui  tuon naisen  luoksensa sinne  etuosaan,  miesten  keskelle.   Nuo  synagoogan  toimintaa  hallitsevat  miehet  alkoivat  nyt  yhä enemmän kauhistua,  kun Jeesus  vielä  sanoi naiselle :   ’Nainen,  sinä olet päässyt heikkoudestasi’.

Ja vielä  laittoi  kätensä  hänen päälleen.

Ja  nainen heti  oikaisi  nainen  itsensä ja ylisti  Jumalaa.

HERRA  JEESUS  TOIMII  OMAN  OHJELMANSA  MUKAAN

Silloin,  kun  Jeesus  suoritti (Luukkaan 4. luku)  ensiesiintymisensä  Nasaretin synagoogassa,  niin Hän  luki profeetta  Jesajan  kirjasta  seuraavan  otteen :

’ 16. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. 17. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: 18. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, 19. saarnaamaan Herran otollista vuotta."     (Luukas  4.16-19).

Tässä  oli Jeesuksen  toimintaohjelma  määritettynä  hyvin selkeästi :   JULISTAA  EVANKELIUMIA  ELI   ILOSANOMAA   HENGESSÄÄN  KÖYHILLE,   SAARNATA  SYNNIN VANGITSEMILLE  VAPAUTUSTA  SEKÄ   SOKEILLE  NÄKÖNSÄ  SAAMISTA  JA  PÄÄSTÄÄ  SORRETUT  VAPAUTEEN.

Niinpä  nyt tuokin  nainen  siinä  synagoogassa  sai kokea,   että  Jeesus todellakin  tahtoi, ja myös kykeni,  auttamaan  hänen kaltaisiaan.   Jeesuksen  todellisena  ja alkuperäisenä tarkoituksena  siis  oli  -  ja edelleenkin on -  auttaa  hädässä olevia ja  kurjia  ja sairaita,  jotka  sitä Häneltä  tahtovat  pyytää.   Mutta  sellainen oli vierasta  tuollaisenkin   synagoogaseremonioita  noudattavan  jumlapalvelussysteemin kannalta.

Tämän laatuinen  Jeesuksen  toiminta oli jotakin  aivan muuta kuin,  mihin olivat tottuneet  nuo uskonnolliset   johtajat.  Jeesuksen  teot  aivan kuin  särkivät  heidän kuvionsa. 

SYNAGOOGAN  ESIMIEHEN  PUHEEN  TARKASTELUA

Synagoogan   esimies  ei  alkanut  Jeesusta suoraan  neuvomaan,  vaan  kääntyi  ikään kuin  puhumaan  tuossa  kokouksessa olevalle  kansalle :

’---  "Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä; tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä."

Eikö olekin jotenkin  kummallista,   ettei  tuolle  synagoogan johtajalle  merkinnyt mitään se,   että  yksi  kurja,  sairauden runtelema ihminen oli saanut avun ?   Synagoogan  esimies  alkoi puhumaan  sapattisäännöksestä.   Puheellaan  hän  tahtoi  sanoa,  että olisi sapattisäännösten  vastaista  se,   että ihmiset  silloin pyytävät  parantumista  Jeesukselta  ja  -  tietenkin -  hän  sen puheensa  kautta  tahtoi  tehdä  selväksi,   että  hän nyt itse asiassa  syytti  Jeesusta  sapatin  rikkomisesta,   kun Hän paransi  myös näin sapatinpäivänä !

Tässä  tapahtumassa  jotenkin selvästi  tulee  esille  se,   että tuollainen  muodollinen  uskonnollisuus  näkyy aina  helposti joutuvan ristiriitaan  sen kanssa,  mitä   ELÄVÄ JEESUS  KRISTUS  OMAN  VALTANSA  NOJALLA  TAHTOO  TEHDÄ  IHMISILLE.

Tässähän tapahtui  ilmeinen  ihme    -  vieläpä  kaikkien  nähden !   Sekään ei siis  mitenkään  vaikuttanut  tuon  synagoogajohtajan  ajattelutapaan,   ETTÄ KYSEESSÄ  OLI  JUMALAN   VOIMAN   SELVÄ  ILMENEMINEN  -  SIIS  ILMEINEN  IHME !

Samankaltaisen kummallisuuden  näemme  Apostolien Tekojen  kirjassa,  4. luvun  jakeissa  16  -  20,  kun  Pietarin ja Johanneksen  rukouksen kautta oli  parantunut mies,  joka  oli ollut rampa syntymästään  saakka.   Noissa  jakeissahan  luemme :

’ 16. ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää. 17. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle." 18. Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen. 19. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; 20. mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."  ’

Siis,   vaikka  he  jopa joutuivat  myöntämään,    että  ilmeinen  ihme on  tapahtunut,   niin  kuitenkin  piti  vastustaa  noita  Jeesuksen  julistajia.

Ja samoin  myös nyt  Jeesusta  itseään  piti  vastustaa  tuossa  tekstimme  mainitsemassa   synagoogassa.

JEESUKSEN  VASTAUS  SYNAGOOGAN  ESIMIEHELLE

Vaikka  synagogan esimies  ei  siis ollut suoraan  Jeesukselle  puhunutkaan,  niin  Jeesus  kuitenkin  vastasi  hänelle  suoraan, ja  kaiken  kansan  kuullen  (jakeet  Luuk 13.15-16)  :’ 15. Mutta Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan? 16. Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?" 

Jeesus  ei puheissaan  turhia  kaunistellut tai sievistellyt,  vaan  sanoi  noidenkin  uskonnollisten  johtajien luonteen  aivan  ymmärrettävällä  kielellä   kaikelle  kansalle.

Suomenkielinen  sana  ’ulkokullattu’   sekin on  hieman  kaunisteleva.   Oikeampi  nimisana  tuossa puhuttelussa  käsittääkseni olisi sanoa : ’te  teeskentelijät’ !

Tuo  loppuosa  Jeesuksen  lausunnosta   itse asiassa  merkitsi,   että  ONHAN  SE NYT  AIVAN TERVEEN JÄRJEN  MUKAISTA,  ETTÄ  JOKAINEN,   JOLLA ON  KOTIELÄIMIÄ  ANTAA  NIILLEKIN   JOKAPÄIVÄISEN  RUO’AN JA JUOMAN   -  VAIKKAPA SAPATIN  PÄIVÄNÄ TAI  SUNNUNTAIPÄIVÄNÄKIN.  

Ja terveen  järjen  käyttäminen  näissä  asioissa  sentään  on  sallittua !   Ja  ihminen  kuitenkin  -  myös kaikessa  kärsimyksessään  -  on vielä  tärkeämpi  kuin  jokin härkä  tai aasi !

Kun  Jeesuksella oli valta  päästää tuo suuria  kärsimyksiä  kokenut  nainen  vaivoistaan,  niin  Hän sen  myös  teki,  vaikkakin  silloin sattui  olemaan  juuri sapatinpäivä,  jolloin juutalaisilta oli kaikkinainen  työnteko  kielletty. 

Mutta  Jeesus  siis  näin ollen joutui  julkisesti uhmaamaan  silloista  uskonnollista  järjestelmää.   Samoin  ovat  usein  samaan ristiriitaan  joutuneet  Hänen  seuraajansa,  apostolit ja  muut  aikojen  saatossa.

KANSALLA  OLI   KUITENKIN   TÄSSÄKIN  ASIASSA  TERVE  OIKEUSTAJU

Tekstimme  viimeinen  jae   (Luuk.  13.17)  kuului  näin : ’ 17. Ja hänen näin sanoessaan kaikki hänen vastustajansa häpesivät, ja kaikki kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki.  ’

Kaikki  läsnäoleva   kansa  ymmärsi  asian  aivan terveesti ja  he iloitsivat  siitä,  mitä  Jeesus  teki.    Niin  tänäkin päivänä  Jeesus  tahtoisi omiensa  kautta  tehdä  tehdä  sellaisia  tekoja,  joista  voitaisiin  aidosti iloita.

Mutta  vastustajat  joutuivat  häpeämään  väärää  asennettaan  ja mieltään,  joka oli noin kaikille paljastunut.

Vielä nytkin  Herra  Jeesus tahtoisi  armahtaa ja parantaa – myös niitä,  joille  ihmiset sen  kaikkein  vähimmin soisivat.

LÄHETYSKÄSKY  KUULUU MYÖS MEILLE

Noudattakaamme  mekin puolestamme   esim.  sitä Herramme  Jeesuksen Kristuksen  lähetyskäskyä,  joka on kirjoitettuna  Markuksen  evankeliumin  16. luvun  jakeissa  15 – 18 :

’ 15. Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. 16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. 17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, 18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. ’  Aamen ! 

Carlos

HERRAN   SANA  TULI   JOONALLE

Profeetta Joonan kirjan  1.  luvun  jakeissa 1-2  luemme :

” 1.   Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: 2. "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen." ”

Kaikkivaltias,  Kaikkinäkevä Jumala  katsoo  kaikkea maata.  Luemmehan Psalmin 33  jakeissa 13 – 15  seuraavasti :

” 13. Herra katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; 14. asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita, 15. hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa. ”

Suurin osa ihmiskunnasta ei tuota tosiasiaa  kylläkään ota huomioon,  vaan  antavat  vastustajan  (joka on perkele eli saatana -  Ilm.  12.9 )  itseään kuljettaa  omassa talutusnuorassaan.

Tekstimme kohdassa, sellaisessa tapauksessa, Jumala  lähetti  Sanansa  Joonalle, Amittain pojalle.

Joona eli  Israelin kuninkaan, Jerobeam II:n ajalla (782-753 e. Kr.),  jolloin Niineve oli Assyria-nimisen suurvallan pääkaupunki.

Näyttää siltä,  että Herran Sana – silloin kuin se on Jumalalta tuleva aito profetia – lopulta tuleekin  varsin yllättäen.  Kuitenkin on totta myös se,  että Jumala ei puhu kenelle  tahansa,  vaan  sellaisille  sydämille,  jotka Häntä palvelevat ja kunnioittavat. Joonakin varmasti on  ollut mies,  joka oli Jumalan kanssa tuttava, Hänelle  puhui ja Häntä palveli.

Profeetallisen sanan ilmestymisestä on Raamatussa monia esimerkkejä.  Yksi selvimmistä ja mielenkiintoisimmista on 1. Samuelin kirjan 3. luvussa.  Siinä on kertomus siitä, miten Samuel sai profeetan kutsumuksensa.  Samoin monien profeetta-kirjojen alussa – kuten Jeremialla – voi olla tästä asiasta lisäselvitystä.

Profeetallinen ilmestys  siis hyvin monesti  tulee aivan yllättäen – ilman mitään ihmisen ponnistusta, pinnistystä tai ’pumppaamista’.

Pyhän  maan Galileasta kotoisin olevalle Joonalle  tuollainen  käsky merkitsi  monien  viikkojen – ellei kuukausien -  kävelemistä Kaksoisvirran maahan.  Joonan  vastustava  asenne kuitenkin saattoi enemmän johtua siitä pelosta,   että hänet ehkä kivitettäisiin  tuossa jumalattomuudestaan tunnetussa kaupungista.  Mutta Jumalaa tulisi  -  kun Häneltä on tullut todellinen käsky -   kaikesta huolimatta totella !

Mutta niistä seikoista toivon voivani antaa lisäkommenttia vielä hieman myöhemmin – ehkä eri artikkelilla.  Sen sijaan  tässä vaiheessa kiinnitän huomiota  erääseen tärkeään seikkaan :

JUMALA HALLITSEE  MAAILMAA

Jumala kuitenkin  taustalla  hallitsee  maailmaa, vaikka Hän vielä jonkin aikaa sallii pahan voimien  maan päällä toimia.  Tällainen on tilanne ollut  ajan alussa  olleesta  syntiin lankeemuksesta saakka – mistä puhutaan 1. Moos. 3. luvusta.  Silloin Jumala joutui  määräämään maailman  määräaikaiseen  kirouksen tilaan.  Sen  peruslankeemuksen  hedelmiä näemme vielä edelleen jatkuvasti ympärillämme.

Joonankin aikaan  tuo tilanne oli Assyrian pääkaupungissa, sellainen,   että  asiaan alettiin  taivaassa kiinittää erityistä huomiota.  Samankaltaista  sanontaa kuin  tässä Joonan  kirjan  jakeessa  1.2,  käytetään myös  1. Moos. 18.20-22 –jakeissa :

” 20. Niin Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. 21. Sentähden minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää." 22. Ja miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. ’

ERITYISKOMMENTTI

Myös nykyisten kansojen, valtioiden ja ihmisten ei siis tulisi   luulla,  ettei Jumala näe.  Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja kertoo  siitä asiasta,  miten pian käsillä olevassa  lopun ajassa Jumala tulee toimittamaan kansojen tuomiot,  sillä  Jumalan  Kaikkinäkevä silmä on jo edeltä  nähnyt  asiat.  Niistä ilmoitetaan  mm.  Ilm.  9. luvun  jakeissa  20  -  21  seuraavasti :

” 20. Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. 21. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. ”

Tuossa kohdassa olevassa  tekstissä kiinnitän erityistä huomiota  21. –jakeessa  oleviin seikkoihin ja niistä  mm. sanaan ’velhous’.   Suomen kieleen  olisi – käsitykseni mukaan  tuo  sana  tullut  kääntää  sanalla ’myrkynsekoittaminen’  ( φαρ-μακειων ).  

Eikö nykyajan huomattavimpiin kansojen nuorisoa turmeleviin  seikkoihin kuulu  huumekasvien viljelys,  huumeiden tuotanto ja  kansainvälinen kauppa ?  Tuota sanaa käytetään myös Ilm.  18.23 – ja  22.15 –jakeissa.   On myös huomioarvoista,  että  nyt on jatkuva sotatila  juuri siinä maassa,  joka on maailman suurimpia huumeiden tuottajia.  Eikö se jo kerro siitä,  että Jumalan  tuomiot ovat siellä  jo alkaneet.

Mutta juuri nyt on vielä pelastuksen päivä ja armon aika.  Tehkää siis parannus ja nöyrtykää Jumalan edessä.   Vielä Hän haluaisi armahtaa,  niin kuin teki  tuossa muinaisessa Niiniven kaupungissa  Joonan  saarnan vaikutuksesta.  Vielä Jumala tarjoaa armoaan siinä lunastuksessa ja sovituksessa,  jonka Hän on  valmistanut Poikansa Jeesuksen  Kristuksen  kautta !

Mutta Joonan kohtaan pyydän enemmän  palata myöhemmissä  artikkeleissani.

Willehard 

KULLAN JA HOPEAN KANTAJIA

Raamatussa,  Vanhassa Testamentissa on,  muun ohella,   kaksi  mielenkiintoista  kirjaa,  joita voidaan tarkastella  sekä  historiallisesti  että  myös vertauskuvallisesti,  hengellistäen :  ESRAN JA NEHEMIAN KIRJAT.  Tässä  yhteydessä historialliseen tarkasteluun  otan  otteita vain Esran kirjasta.

Tulen  tässä  lyhyesti pieneltä osin tuomaan  esille  molempia näkökulmia.

HISTORIALLINEN  NÄKÖKULMA

Teol. tri  U. SAARNIVAARA  Selitysraamatussaan  s. 475  erittelee :   ’Esran kirjassa on  kaksi pääosaa: I. Aika Kooreksen julistuksesta v. 537 toisen temppelin vihkimiseen  v. 516.  II. Esran tulo Jerusalemiin ja hänen toimintansa alkupuoli,  aika n. 457-445 eKr :  Luvut 7-10 ---’.

Kyse oli siis  juutalaiskansan paluusta  pakkosiirtolaisuudesta, Baabelista, takaisin  siihen maahan, Israeliin, jonka Jumala oli jo kauan sitten luvannut heidän isilleen siten kuin Raamatussa  tarkemmin  kerrotaan.

Esran kirjan 1. luvun jakeissa 1-11 sanotaan :” 1.  Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin: 2. "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa.

3. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa. 4. Kuka vain on jäljellä, se saakoon, missä asuukin muukalaisena, paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeata ja kultaa, tavaraa ja karjaa ynnä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelin rakentamiseksi Jerusalemiin." 5. Silloin nousivat Juudan ja Benjaminin perhekunta-päämiehet sekä papit ja leeviläiset, kaikki, joiden hengen Jumala herätti menemään ja rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin.

6. Ja kaikki, jotka asuivat heidän ympärillään, avustivat heitä hopeakaluilla, kullalla, tavaralla, karjalla ja kalleuksilla kaiken sen lisäksi, mitä annettiin vapaaehtoisina lahjoina. 7. Ja kuningas Koores tuotatti esiin Herran temppelin kalut, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemista ja pannut oman jumalansa temppeliin. 8. Ne Koores, Persian kuningas, tuotatti aarteistonvartijalle, Mitredatille, ja tämä laski niiden luvun Sesbassarille, Juudan ruhtinaalle.

9. Ja tämä oli niiden luku: kolmekymmentä kultamaljaa, tuhat hopeamaljaa, kaksikymmentä yhdeksän uhriastiaa, 10. kolmekymmentä kultapikaria, niitä arvolta lähinnä neljäsataa kymmenen hopeapikaria, tuhat muuta kalua. 11. Kulta- ja hopeakaluja oli kaikkiaan viisituhatta neljäsataa. Kaikki nämä Sesbassar toi, silloin kun pakkosiirtolaiset tuotiin Baabelista Jerusalemiin. ”

Näin siis oli tullut aika,  jolloin  Jumala huolehti  TEMPPELINSÄ  ASTIOIDEN JA VÄLINEIDEN  TUOMISESTA  TAKAISIN  JERUSALEMIIN  ASETETTAVIKSI  OIKEAAN KÄYTTÖÖNSÄ  JUMALAN TEMPPELISSÄ.

Sieltä ne oli otettu  kuningas Nebukadnessarin  valloitustointen yhteydessä.  Dan. 1.1-2- jakeet. 

Muistettakoon tässä yhteydessä vielä sekin,  miten  tuon  pakkosiirtolaisuuden aikana – joka oli tuomion ja rangaistuksen aikaa  Jumalan kansalle,  sen pääkaupungille Jerusalemille ja temppelille -  oli  vielä  juuri Babylonian  vallan viime hetkinä  nuo Jumalan temppelin  kulta- ja hopea-astiat olivat   irstaan pilkkaajakuninkaan,  Belsassarin,  rienaavassa  käytössä hänen pidoissaan. Dan.  5.1-4.

Siinäkin on esikuva siitä,  miten lopun ajassa  Jumalan vastustaja, antikristus,  tulee hetkeksi  ottamaan pilkkansa kohteeksi  Jumalan ja Hänen palvelijansa,  Ilm. 13.6.

Esran kirjan 7. luvun jakeista 11-23  asia jatkuu mm.  näin : ” 11. Tämä on jäljennös kirjeestä, jonka kuningas Artahsasta antoi pappi Esralle, kirjanoppineelle, joka oli Herran Israelille antamien käskyjen ja ohjeitten tuntija: 12. "Artahsasta, kuningasten kuningas, pappi Esralle, taivaan Jumalan lain tuntijalle", ja niin edespäin. 13. "Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen ja sen papit ja leeviläiset, jotka ovat halukkaat lähtemään Jerusalemiin, lähtekööt sinun kanssasi, 14. koska kuningas ja hänen seitsemän neuvonantajaansa ovat lähettäneet sinut tarkastamaan, ovatko olot Juudassa ja Jerusalemissa sinun Jumalasi lain mukaiset, joka on sinun kädessäsi,

15. ja viemään sinne hopean ja kullan, minkä kuningas ja hänen neuvonantajansa ovat antaneet vapaaehtoisena lahjana Israelin Jumalalle, jonka asumus on Jerusalemissa, 16. ja myös kaiken hopean ja kullan, minkä saat koko Baabelin maakunnasta, sekä ne vapaaehtoiset lahjat, jotka kansa ja papit antavat Jumalansa temppeliin Jerusalemiin. 17. Osta siis näillä rahoilla mitä tunnollisimmin härkiä, oinaita ja karitsoita ynnä niihin kuuluvia ruoka- ja juomauhreja; ja uhraa ne teidän Jumalanne temppelin alttarilla Jerusalemissa.

18. Ja mitä sinä ja sinun veljesi näette hyväksi tehdä hopean ja kullan tähteillä, se tehkää Jumalanne tahdon mukaan. 19. Ne kalut, jotka sinulle annetaan jumalanpalvelusta varten sinun Jumalasi temppelissä, jätä Jerusalemin Jumalan eteen. 20. Ja muut Jumalasi temppelin tarpeet, joita joudut suorittamaan, sinä saat suorittaa kuninkaan aarrekammiosta.

21. Ja minä, kuningas Artahsasta, annan käskyn kaikille aarteistojen vartijoille tuolla puolella Eufrat-virran: 'Kaikki, mitä pappi Esra, taivaan Jumalan lain tuntija, teiltä pyytää, se tunnollisesti toimitettakoon: 22. hopeata aina sataan talenttiin, nisuja sataan koor-mittaan, viiniä sataan bat-mittaan, öljyä sataan bat-mittaan saakka, niin myös suoloja ilman määrää. 23. Kaikki, mitä taivaan Jumala käskee, tehtäköön taivaan Jumalan temppelille täsmällisesti, ettei viha kohtaisi kuninkaan ja hänen poikiensa valtakuntaa.  ”

Ja edelleen Esran kuvausta – luku 8, jakeet  24 – 34 :” 24. Ja minä valitsin pappien päämiehistä kaksitoista, nimittäin Seerebjan ja Hasabjan ja heidän kanssaan kymmenen heidän veljistään, 25. ja punnitsin heille hopean ja kullan ja kalut, sen antimen, jonka kuningas ja hänen neuvonantajansa ja ruhtinaansa ja kaikki siellä olevat israelilaiset olivat antaneet meidän Jumalamme temppeliä varten.

26. Minä punnitsin heille käteen hopeata kuusisataa viisikymmentä talenttia sekä hopeakaluja sata talenttia ja kultaa sata talenttia, 27. kaksikymmentä kultapikaria, arvoltaan tuhat dareikkia, sekä kaksi hienoa, kullankiiltävää vaskiastiaa, kallisarvoista kuin kulta. 28. Ja minä sanoin heille: "Te olette pyhitetyt Herralle, ja kalut ovat pyhitetyt; ja hopea ja kulta on vapaaehtoinen lahja Herralle, teidän isienne Jumalalle.

29. Vartioikaa siis niitä ja säilyttäkää ne, kunnes punnitsette ne pappien päämiesten ja leeviläisten ja Israelin perhekunta-päämiesten edessä Jerusalemissa, Herran temppelin kammioissa. 30. Niin papit ja leeviläiset ottivat vastaan punnitun hopean ja kullan ja kalut viedäkseen ne Jerusalemiin, meidän Jumalamme temppeliin. 31. Sitten me lähdimme liikkeelle Ahava-joelta ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä mennäksemme Jerusalemiin. Ja meidän Jumalamme käsi oli meidän päällämme, ja hän pelasti meidät vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä.

32. Ja me tulimme Jerusalemiin ja olimme siellä alallamme kolme päivää. 33. Mutta neljäntenä päivänä punnittiin hopea ja kulta ja kalut meidän Jumalamme temppelissä pappi Meremotille, Uurian pojalle, käteen; ja hänen kanssaan oli Eleasar, Piinehaan poika, ja heidän kanssansa leeviläiset Joosabad, Jeesuan poika, ja Nooadja, Binnuin poika. 34. Kaikki punnittiin lukumäärän ja painon mukaan, ja koko paino kirjoitettiin silloin muistiin. ”

HENGELLINEN  NÄKÖKULMA

Jumala  lähes  2000 vuotta sitten  lähetti  Poikansa  Jeesuksen Kristuksen  lunastamaan  ja sovittamaan maailman synnit.  Niistä,  jotka  tämän  sanoman  itselleen henkilökohtaisesti  vastaanottavat,  Jumala tekee  palvelijansa,  kuten ymmärrämme esim.  1. Piet.  2.4-10 :” 4. Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, 5. ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 6. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva." 7. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"

8. ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi." Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. 9. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; 10. te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."

Näin  siis meillä – muihinkin kansoihin kuuluvilla – on tämä sama mahdollisuus tulla  Jumalan  palvelijoiksi,  Hänen  temppelinsä  ’astioiden ja muiden esineiden kantajiksi’,  jotka  olemme  lähteneet  tämän  maailman  keskuudesta  liikkeelle  SUUNTANAMME  TAIVAALLINEN  JERUSALEM,  JUMALAN  PYHÄ KAUPUNKI JA  TEMPPELI.

Sinne  meidän  olisi  määrä kerran  saada  perillä punnittavaksi  ne  ’astiat  ja  esineet’,  jotka  Jumala on ’talentteina’  kullekin  antanut.  Niinhän Herra  sanoi  Luuk.  19.12-13 –jakeissa :” 12. Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. 13. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.'  ”

Sana ’leiviskä’  on  uudemmassa käännöksessä korvattu sanalla ’kultaraha’.  Jotkut  käännökset  saattavat puhua käsitteestä ’talentti’.

KYSYMYS  ON  JUMALAN  MEILLE  ANTAMISTA  ARMOLAHJOISTA JA  PALVELUTEHTÄVISTÄ.

Se oma tehtävä  saattaa tuntua  vähäpätöiseltä,  mutta  ratkaisevaa on,  että  se on Jumalan  antama  ja  että uskollisesti  sen teemme siihen asti,  kunnes  tulee  se viimeinen  punnitus ja mittaus,  missä  Jumalan  edessä  kaikkien  teot  punnitaan ja mitataan.   Voin  vain  rukoilla  sitä,  ettei  minulle  silloin  kerran sanottaisi  niin kuin  profeetta  Daniel joutui  sanomaan  kuningas  Belsassarille  Dan. 5.27 :  ’--- SINUT  ON  VAA’ALLA  PUNNITTU  JA  KÖYKÄISEKSI  HAVAITTU’.

JUMALAN  TALOUDESSA  ON  ERILAISIA  ASTIOITA

2. Timoteuskirjeen  2. luvun  jakeissa  20 – 21  sanotaan :” 20. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. 21. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. ”

Yleensä kaikkia  asioita  Jumala  tarkastelee suvereenisti aivan  omien  arvosteluperusteiden  mukaan.  Voi  olla  tuossa, että  -  jonkun mielestä  -  kulkee  taivaallista  Jerusalemia  kohden  vaatimaton  kulkija,  jonka  kulunut reppu ja  matkavarusteet  eivät  paljon  ihailua  herätä.  Jumala yksin kuitenkin näkee  syvemmälle,  miten  siellä  vaatimattomassa  repussa  onkin kannettavana  kallisarvoinen  Jumalan  ’kultapikari’  tai  arvokas  esine.

Erämaamatkalla  ESRA  sai  myös  Jumalalta  suojeluksen  matkalle.  Esran  kirjan  8. luvun  jakeessa  31 jo  sanottiin :  ’---Ja meidän  Jumalamme käsi oli meidän päällämme,  ja hän pelasti meidät  vihollisten käsistä ja väijytyksistä  tiellä.’ 

Käsitän siten,  että  matkalaisten  vaatimaton  ulkoasu myös  oli  Jumalan  suurta  viisautta  siinä,  että  päälle päin ei näkynyt,  millaisia  kulta- ja hopeaesineitä  yms.  he tosiasiassa  kukin  repussaan  kantoivat.  Nuo jalometallithan ovat  ominaispainoltaan  painavia,  joten  niitä ei  varmaan  voinut  yksi ihminen  ottaa samaan  reppuun kuin  yhden  tai kaksi  astiaa.

AIKANAAN  KUNKIN  ERÄMAAMATKA  LOPPUU

Sitten  aikanaan  loppui  noidenkin  matkalaisten vaivalloinen  ja raskas erämaataival.  Ja he  pääsivät  perille  toivottuun  kaupunkiin.

Tähän  samaan  asiaan  liittyvän  vertauskuvan on apostoli Paavali  tuonut  esille  2.  Korinttolaiskirjeen  4.  luvun  jakeissa  7 – 18 :” 7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, 9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.

10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. 11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. 12. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.

13. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme, 14. tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne. 15. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

16. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. 17. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, 18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. ”

Niin on meidänkin  määrämaanamme  TAIVAALLINEN,  JUMALAN  IKUINEN  KAUPUNKI.   Niinhän  on  kirjoitettuna  Hebrealaiskirjeen  12. luvun  jakeissa  22-24 :” 22. vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, 23. taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, 24. ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. ”

TAHDOTHAN  SINÄKIN KERRAN  OLLA  SIINÄ  SUURESSA  JUHLAJOUKOSSA,  joka  kerran on  oleva  Jumalan ja Hänen  valtaistuimensa  edessä,  kuten  on kuvaus  Ilm.  7. luvun  jakeissa 9-17 :” 9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, 10. ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." 11. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,

12. sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!" 13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" 14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

15. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. 16. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, 17. sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."

SINNE  PYRKIKÄÄMME  MATKAN VAIVOJEN  LÄPI  HERRAN ARMON AVULLA !   Aamen !

Rudolf